#25 Scotty, eli K2

Postauksen kuvat © Kati Mört / @photographykatialexandra 

Monelle jo eräästä blogista tuttu herrasmies, punaruunikko ruuna, joka viehättää olemuksellaan.

Minua se ei viehättänyt ensikohtaamisellamme lainkaan, kirahvinkaulainen ja oravaa muistuttava pää. Ratsastaessa puski pohkeen läpi ja ennakoi kaikkea. Meni liian lujaa tai liian hitaasti. Tosi ärsyttävä hevonen ratsastaa. Hoidettaessakin inhottava, kun on niin korkea. Ja miten sitä tällanen tappi edes voisi ratsastaa?

Kauhukseni siis sain kyseisen herran ratsukseni perjantaina. Mulla oli ollut taas taukoa ainakin kuukausi hevosteluista. Toivoinkin siis "helppoa" hevosta, jotta tulis onnistumisia ja pääsis helposti takas taas kärryille. Silti kun näin Kakkosen ja Armaksen nimet tuntilistassa, toivoin syvästi, että saisin mennä torinheppa Armaksella.  

Alkuharmituksesta pääsin yli, kun hoksasin että saan istua koulusatulaan!  Luksusta islanninhevosella ratsastelun jälkeen, kun pääsee ison puoliverisen selkään ja ihan koulusatulaan kököttelemään. Heppa oli kiva hoitaa, ja satulakin meni selkään nätisti vaikka näin kääpiö olenkin.
 
Laitoin jalustimet lyhimpiin mahdollisiin reikiin, ja silti tuntui että mun jalat ei piru yllä! Onneksi on hyvä opettaja, joka tajusi ongelman ja kun meitä oli kaksi, niin sai kunnolla opetusta. Aloitinkin siis heti alkukäynneissä ilman jalustimia ja availin lonkkia ja venyttelin jalkoja. Jo niiden aikana jalka piteni huomattavasti.

Ravit aloitettiin isoilla kuvioilla. Tehtiin isoa kahdeksikkoa, noin normaalin kentän kokoista. Kun hepat alkoi taipumaan päädyissä, lisättiin tehtävään vähän askeleenpidennystä lävistäjällä. Tehtiin tätä jonkinaikaa molempiin suuntiin, ja heppa tuntui jo sillon hyvältä! 

Seuraavaksi otettiin jalustimet pois, ja tehtiin ihan käynnissä pääty-ympyrällä 1/4 ympyrästä sulkujen alkeita, ja 1/4 väistöä. Loput 2/4 suoristettiin hevosia ja valmisteltiin seuraavaa hommaa varten. Sulut ei sujuneet oikeaan kierrokseen lähes ollenkaan. Heppa oli lähdössä jo laukalle, kun taitava ratsastaja siirsi ulkopohjetta liiankin voimakkaana. Kakkonen alkoi kuitenkin rentotutumaan ja tuntui tosi hyvältä, kun hetkenaikaa oltiin tätä kuviota toistettu. Toiseen suuntaan sulut sujui paremmin, mutta heppa tuntui taipuvan hieman huonommin, sekä mun omat ulkoavut meinas unohtua väistössä. 

Mun järkytyksekseni, jatkettiin pääty-ympyrällä ravissa. Tehtävänä oli yksinkertaisesti ravata (jalustimet edelleen kaulalla) niin pitkään, kuin pystyi istumaan siististi. Yllättäen, pääsin istumaan oikeastaan tosi hyvin! Ravasin ihan pari ympyrää putkeenkin, ja heppakin tuntui hyvältä. Toiseen suuntaan en saanut heppaa ihan niin hyvin avuille, joten istuntakin oli hieman huonompi, mutta ei laisinkaan paha. 

Laukkojen tullessa vastaan, otettiin jo jalustimet jalkaan. Ja kappas kummaa, mun jalka oli venynyt alusta varmaan melkein 10cm! Laukassa haettiin ensin tasaista istuntaa, ja oikeaan otettiinkin nostot ravista. Vasempaan kierrokseen alettiinkin sitten tekemään käynti-laukka-käynti siirtymiä. Ja voi raukkaa hevosta, kun minä ensimmäisiä kertoja niitä laukka-käynti siirtymiä tein. Mun avut ei olleet tarpeeksi terävät, joten ravattiin aaivan liian pitkään ennen käyntiä. Pikkuhiljaa alkoi nekin siirtymät paranemaan, ja hyvillä mielin voitiin lopettaa työskentely siihen! Hetki käyntiä, ja loppuravit. Ja ei ollut muuten mukava enää edes kevennellä niillä jalustimilla, tuntu että nilkat taittuu niiden lyhyydestä.

Ja mikä on nyt mun mielipiteeni ja kokemukseni tästä kyseisestä ruunasta? Tarviiko sitä edes kysyä, aivan mielettömän kiva hevonen! Sopivan herkkä ja eteenpäinpyrkivä, silti "helppo" hevonen, jonka selässä ei ainakaan tarvi pelätä. Ulkonäöltäänkin se on mielettömän söpö, mutta oravaa se silti muistuttaa. Ja onhan sillä edelleen se pitkä kaula. Mutta enää se ei ole mun päässä samanlainen "mörkö", jota tulis vältellä. Nousisin oikein mielelläni uudelleenkin samaisen hevosen kyytiin, ja vieläpä useamminkin kuin kerran!

Nyt mulla olis tarkoituksena ihan tosissaan päästä taas tähän harrastukseen kiinni. Työkuviot sotkee hieman sitä, etten voi vakipaikkaa varailla, mutta eiköhän sieltä aina jostakin tilaa löydy. Ensi kertaan siis, toivotaan, että silloin saatte materiaalia itse ratsastuksestakin!