maanantai 24. heinäkuuta 2017

#26. Probleemia puomeilla

Mulla on pitänyt kirjoittaa tää postaus jo viikkoja sitten, mutta se sitten vähän jäi töiden vuoksi. En muista tunnista enää paljoakaan, joten tästäpä saatte kuvapostauksen videolla!

Kuinka paljon sitä netissä voikaan huijata ;)
Etukönö parantunut hieman!
Puomeille menossa, pidätteestä reaktiona vastaan puskeminen = avut ei kunnolla läpi.


tiistai 6. kesäkuuta 2017

#25 Scotty, eli K2

Postauksen kuvat © Kati Mört / @photographykatialexandra 

Monelle jo eräästä blogista tuttu herrasmies, punaruunikko ruuna, joka viehättää olemuksellaan.



Minua se ei viehättänyt ensikohtaamisellamme lainkaan, kirahvinkaulainen ja oravaa muistuttava pää. Ratsastaessa puski pohkeen läpi ja ennakoi kaikkea. Meni liian lujaa tai liian hitaasti. Tosi ärsyttävä hevonen ratsastaa. Hoidettaessakin inhottava, kun on niin korkea. Ja miten sitä tällanen tappi edes voisi ratsastaa?



Kauhukseni siis sain kyseisen herran ratsukseni perjantaina. Mulla oli ollut taas taukoa ainakin kuukausi hevosteluista. Toivoinkin siis "helppoa" hevosta, jotta tulis onnistumisia ja pääsis helposti takas taas kärryille. Silti kun näin Kakkosen ja Armaksen nimet tuntilistassa, toivoin syvästi, että saisin mennä torinheppa Armaksella.  

Alkuharmituksesta pääsin yli, kun hoksasin että saan istua koulusatulaan!  Luksusta islanninhevosella ratsastelun jälkeen, kun pääsee ison puoliverisen selkään ja ihan koulusatulaan kököttelemään. Heppa oli kiva hoitaa, ja satulakin meni selkään nätisti vaikka näin kääpiö olenkin.
 
Laitoin jalustimet lyhimpiin mahdollisiin reikiin, ja silti tuntui että mun jalat ei piru yllä! Onneksi on hyvä opettaja, joka tajusi ongelman ja kun meitä oli kaksi, niin sai kunnolla opetusta. Aloitinkin siis heti alkukäynneissä ilman jalustimia ja availin lonkkia ja venyttelin jalkoja. Jo niiden aikana jalka piteni huomattavasti.

Ravit aloitettiin isoilla kuvioilla. Tehtiin isoa kahdeksikkoa, noin normaalin kentän kokoista. Kun hepat alkoi taipumaan päädyissä, lisättiin tehtävään vähän askeleenpidennystä lävistäjällä. Tehtiin tätä jonkinaikaa molempiin suuntiin, ja heppa tuntui jo sillon hyvältä! 

Seuraavaksi otettiin jalustimet pois, ja tehtiin ihan käynnissä pääty-ympyrällä 1/4 ympyrästä sulkujen alkeita, ja 1/4 väistöä. Loput 2/4 suoristettiin hevosia ja valmisteltiin seuraavaa hommaa varten. Sulut ei sujuneet oikeaan kierrokseen lähes ollenkaan. Heppa oli lähdössä jo laukalle, kun taitava ratsastaja siirsi ulkopohjetta liiankin voimakkaana. Kakkonen alkoi kuitenkin rentotutumaan ja tuntui tosi hyvältä, kun hetkenaikaa oltiin tätä kuviota toistettu. Toiseen suuntaan sulut sujui paremmin, mutta heppa tuntui taipuvan hieman huonommin, sekä mun omat ulkoavut meinas unohtua väistössä. 

Mun järkytyksekseni, jatkettiin pääty-ympyrällä ravissa. Tehtävänä oli yksinkertaisesti ravata (jalustimet edelleen kaulalla) niin pitkään, kuin pystyi istumaan siististi. Yllättäen, pääsin istumaan oikeastaan tosi hyvin! Ravasin ihan pari ympyrää putkeenkin, ja heppakin tuntui hyvältä. Toiseen suuntaan en saanut heppaa ihan niin hyvin avuille, joten istuntakin oli hieman huonompi, mutta ei laisinkaan paha. 



Laukkojen tullessa vastaan, otettiin jo jalustimet jalkaan. Ja kappas kummaa, mun jalka oli venynyt alusta varmaan melkein 10cm! Laukassa haettiin ensin tasaista istuntaa, ja oikeaan otettiinkin nostot ravista. Vasempaan kierrokseen alettiinkin sitten tekemään käynti-laukka-käynti siirtymiä. Ja voi raukkaa hevosta, kun minä ensimmäisiä kertoja niitä laukka-käynti siirtymiä tein. Mun avut ei olleet tarpeeksi terävät, joten ravattiin aaivan liian pitkään ennen käyntiä. Pikkuhiljaa alkoi nekin siirtymät paranemaan, ja hyvillä mielin voitiin lopettaa työskentely siihen! Hetki käyntiä, ja loppuravit. Ja ei ollut muuten mukava enää edes kevennellä niillä jalustimilla, tuntu että nilkat taittuu niiden lyhyydestä.

Ja mikä on nyt mun mielipiteeni ja kokemukseni tästä kyseisestä ruunasta? Tarviiko sitä edes kysyä, aivan mielettömän kiva hevonen! Sopivan herkkä ja eteenpäinpyrkivä, silti "helppo" hevonen, jonka selässä ei ainakaan tarvi pelätä. Ulkonäöltäänkin se on mielettömän söpö, mutta oravaa se silti muistuttaa. Ja onhan sillä edelleen se pitkä kaula. Mutta enää se ei ole mun päässä samanlainen "mörkö", jota tulis vältellä. Nousisin oikein mielelläni uudelleenkin samaisen hevosen kyytiin, ja vieläpä useamminkin kuin kerran!

Nyt mulla olis tarkoituksena ihan tosissaan päästä taas tähän harrastukseen kiinni. Työkuviot sotkee hieman sitä, etten voi vakipaikkaa varailla, mutta eiköhän sieltä aina jostakin tilaa löydy. Ensi kertaan siis, toivotaan, että silloin saatte materiaalia itse ratsastuksestakin!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

#24 Pitkästä aikaa ratsastamassa

Heipähei jälleen vähän liiankin pitkän hiljaisuuden jälkeen! 

Mua instagramissa seuraavat on saaneet vähän aktiivisemmin tietoa heppailuista, mutta blogi on jäänyt luvattoman vähälle käytölle. Mulla oli taas melkeen puolen vuoden taukoa ratsastuksesta, mutta syksyllä kävin kahdesti Ruukissa tunnilla ja sen jälkeen kävin nyt torstaina 23. päivä synttäreiden kunniaksi. Alunperin mun piti mennä yksityistunnille mutta mulla tulikin kaveri mukaan ja oltiin sitten kaksistaan.


Ratsuna mulla oli nyt Ruukin oma kasvatti R's Lilyana, eli Lilli. Tammalla oon kerran aikasemmin ratsastanut ja siksi lähdinkin ihan hyvillä mielin tunnille. Tunnin meille piti yksi uusista opettajista Tiina, ja keskityttiin tunnin aikana oikeestaan niinkin perusasioihin kuin asetukseen ja taivutukseen. Lilli oli hyvin samanlainen kuin muistin, mutta ongelmia aiheutti mun istunta ja kuvista päätellen mielettömän lyhyet jalustimet!


Tehtiin asetuksia pituushalkaisijalla ja pääty-ympyröillä. Jossain vaiheessa alettiin tekemään pituushalkaisijan keskelle voltit vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Selkään meno tuntu ihan ok:lta, mutta ei silti kauheen riemukkaalta. Videolta katsottuna pompin ihan mielettömästi varsinkin laukassa ja ravissa olin tosi jännittynyt ja käsi heilu mielettömän paljon. Ei ihme jos ei heppa toiminu! Videolla on kaikki pätkät mitä tunnilta on, joten antakaa armoa kirahvimenosta ja hytkymisestä.



Lähden tosiaan ensviikonloppuna Ruotsiin ja toivotaan että saan sieltä postailtua vähän lisää hepoista! Saa nähdä käynkö sitä ennen vielä täällä ratsastelemassa :) Lisään tähän myös videon, jonka sain tehtyä viime kesän ratsasteluista Bellalla.



Ensi kertaan!

maanantai 3. lokakuuta 2016

#23 Hilla & Hiski

 Tälläkertaa jaan teille mun tekemän koosteen ratsasteluista Hiskillä. Videolla näkyy myös mun tänhetken suurinta ongelmaa. Kun Lotta oli vieressä opettamassa, istuin ryhdissä, rentona ym. Heti kun menin vähän itsenäisemmin niin jännityin, painuin etukumaraan ja jännityin kädestä. Leirikisapätkissä istun melko rentona, mutta silti en sillä tasolla mitä pitäisi.

torstai 1. syyskuuta 2016

#22 Mietteitä leiristä 10.-14.7.

Heissan, paluu leiriltä oli varmasti jokaiselle Sarin asiakkaalle osaltaan raskas, mutta mulla leirin jälkeiset fiilikset oli aika musertuneet. 

 

Oon palannut ratsastajana aiemminkin maan pinnalle monta monta kertaa, ja joutunut miettimään mun tasoa uudelleen. Leirin aikana kuitenkin palasin ihan todella paljon alaspäin ns. omasta tasostani. Uskallus ja taidot loppui kesken mm. kun menin suokkiruuna Erä-Leevillä - ts. "Leevillä" - joten mentiin sitten koko tunti käyntiä pienellä neliöllä, sekä kahdeksikolla keskellä kenttää. Ratsastin myös suurimman osan leiristä suokkiruuna Santalan Hiskillä, eli Hiskillä, jonka kanssa ei edes laukattu kertaakaan, vaikka sille meinattiinkin rikkoa, kun vauhti kiihtyi vähään liikaakin. 

Nyt oon vihdoin saanut kerättyä ajatuksia kasaan, ja oon valmis kirjottamaan leiristä muillekin. Postaukseen en sisällytä tuntien ulkopuolista elämää laisinkaan, vaan keskityn itse ratsastuksiin.


Ensimmäiset tunnit nakkas mut jo aika maahan. Koulutunnin, ja leirin ensimmäisen tunnin menin trakhener-tamma Dellalla. Della oli oikein kiva, vähän liian hidas pohkeelle mun makuun, mutta ihan liian iso hevonen mun ratsastettavaksi. Della on rakenteeltaan kokonsa lisäksi mulle epäsopiva, joten näytin selässä lähinnä alkeiskurssilaiselta. Tunnilla tehtiin oikeastaan vain pääty-ympyrällä siirtymisiä ravi-käynti ja käynti-laukka, sekä ravi-laukka.


Toisen tunnin menin jo Hiskillä, mutta olin alusta asti ihan häntä koipien välissä, oli se sen verran haastava hevonen. Mentiin oikeastaan koko tunti keskellä kenttää, ja mua opetti yksityisesti leiriavustaja Lotta, joka oli ratsastanut Hiskiä kesän ajan. Harjoteltiin ihan vaan sitä, että oon rentona ja osaan olla välillä vaikuttamatta hevoseen niin paljon mun vartalolla, sekä oikeanlaisia ja tehokkaita pidätteitä, Hiskiä kun ei oikein voi kuvailla muuta kuin sanalla REIPAS. 


Lopputunnista meillä meni kuitenkin ilmeisesti ihan hyvin, kun ravailtiin jo ihan sujuvasti, mentiin rauhassa ja siirtymiset onnistui. Kaiken lisäksi Sari halusi meidän menevän ravipuomeja uralla. Mentiin siis kuitenkin ns. soikeaa tietä, eli ravasin puomien yli, ja käännyin lähestulkoon heti kaarevalle uralle, tein ympyröitä rauhoitellakseni ravia tarpeeksi ja uudestaan kaarevalla tiellä uralle, jolta ravipuomit. Pari kertaa sujui ihan hyvin, vaikka tahti katosikin aina puomien jälkeen ja jouduin rauhoittelemaan heppaa.


Tiistain aamutunnin menin Leevillä, tunnista ei tosiaan ole kauheasti kerrottavaa, sillä päädyin kävelemään keskelle kenttää ja totuttelemaan heppaan. Iltatunnilla meillä oli kavaletteja ja menin blogistakin tutulla eestinheppa Aksulla.


Aksu oli alusta asti ihan ok, vähän hidas, mutta silti ok. Jossain vaiheessa se keksi pelätä Lottaa, joka oli laittamassa vesiä tarhoihin, ja alkoikin suoraan sanottuna perseilemään mulle. Se hoksasi, että en ratsasta tarpeeksi topakasti, joten se ei suostunut yhdessä välissä edes menemään toiseen päätyyn, ja laukkaympyrälläkin se lähti mihin sattuu. Mulla oli aamuisen tunnin jäljiltä itku kurkussa, ja musta tuntu siltä, etten osaa mitään. Sari joutuikin vähän komentamaan mua, että ratsastaisin kunnolla, enkä vaan luovuttaisi ja matkustelisi. Kyllä meillä tiet sujui muuten hyvin, myös "hypyt". Illalla nukkumaan mennessä oli kuitenkin vähän sellainen fiilis, että vois lähteä jo kotiin.


Keskiviikkoaamuna mulle oli laitettu ratsuksi Hiski. Olin samaan aikaan hieman kauhuissani ja innoissani. Aikasempi tunti ei jättänyt kunnolla mitään fiilistä, että tuota pelkään, tai tuohon oon todellakin tykästynyt. Tämä tunti kuitenkin muutti oikeastaan kaiken. Tunnilla Lotta oli jälleen aluksi mukana, ja mua ohjasikin kaksi eri ihmistä. Mun tuli parhaani mukaan mennä samoja juttuja kuin muut, mutta aina jos vauhti lähti Lotan mielestä yhtään kiihtymään liikaa, pyysi hän meidät ympyrälle ja rauhoitteli pääasiassa mua, jotta heppakin rauhoittuisi. Tunnin tehtänä mentiin lyhyet sivut käyntiä, pitkät ravia, tai välillä vastaavasti muuten ravia, mutta kulmiin voltit käynnissä. Tai ainakin minä pyrin tekemään niin ":D".


Iltatunnilla menin jälleen aksulla, ja meillä oli vuorossa esteet. Tälläkertaa olin hieman paremmalla fiiliksellä lähdössä tunnille, ja mulla olikin heti paljon topakampi asenne. Hyppäsin oikeastaan yhdellä kädellä, sillä toisella kädellä jouduin naputtelemaan raipalla perseelle, jotta vauhti ei hyytyis ennen estettä. Esteet pysyi mulla kyllä ihan kavalettikokoisina, mutta eipä tuolla vauhdilla oltais isompia edes päästy ylitse.


Torstaiaamuna, sain jälleen ratsukseni Hiskin ja tälläkertaa meninkin kokonaan Sarin opetuksessa. Tehtävänä oli taivuttaa hevosta, saada se rauhalliseksi, mutta aktiiviseksi. Mentiin koko tunti rata pituushalkaisijaa, aina suuntaa vaihtaen. Ravissa meillä oli hieman ongelmia rauhallisuuden kanssa, mutta ei me sentään mitenkään vaarallista vauhtia menty. Hiski tuntui kokoajan olevan jäykempi toiselta puolelta, ja mulla oli siksi itselläkin ongelmia tasaisen tuntuman kanssa. Jouduin muutenkin keskittymään niin moneen asiaan samanaikaisesti, että oli vaikea keskittyä myös siihen. Sari antoikin mulle luvan pysäyttää hiskin vaikka aitaan pahki, mikäli pidätteet ei menneet läpi. Muutaman kerran saatiin halkaisija mentyä ravissa rauhallisesti, ja siirryttyä nätisti takaisin käyntiin. Tässä vain huomasi todella selvästi mun puolierot tuntumassa ja ratsastuksessa, sillä aina toisesta suunnasta tullessa mentiin liian lujaa, ja toisesta suunnasta taas mentiin rauhassa ja hyvin.


Tässä välissä meillä tuli siivota leiritalo, ja jouduinkin imuroimaan yläkertaa sillävälin, kun Sari jakoi meille hevosia leirikisoihin. En itse siis ehtinyt paikalle, mutta mieltä lämmitti kuulla, että Sari oli antanut mulle Hiskin, koska osaan ratsastaa sillä hyvin.

Leirikisaratana meillä oli ns. sekarata. Radalla oli ravipuomit, yksittäisiä puomeja ja muutama este. Lähtö otettiin kenttäradan tapaan, lähtömerkillä 3-2-1-Ratsasta!. Muilla radalla oli siis tosiaan ihan hyppyjä ja määrätyt askellajit, mutta minä sain päättää menenkö radan ravi, vai käyntiratana. Verkassa mulla oli kuitenkin senverran ongelmia ravin kanssa, että päätin mennä sen käynnissä. Virhepisteet mulla ois tullut, mikäli olisin ottanut yhdenkään ravi-askeleen.


Rata meni ihan superhyvin! Hiski oli rauhallinen, pikemminkin eteenpäinratsastettava, kuin liian menevä. Käyntipuomitkin mentiin ilman kolautuksia, ja hevonen tuntui kevyeltä, sekä helpolta ratsastaa. Saatiinkin siin 0 virhettä, mikä ei oikeastaan merkannut mitään. Kaikki palkittiin kokonaisilla suklaalevyillä!

Kisaradan aikana ehdin vahvistaa ihastukseni Hiskiin, ja kotona on tullut vuodatettua kyyneleitä kyllä. Hiski opetti todella todella paljon mulle leirin aikana, enkä malta odottaa pääseväni kokeilemaan taitojani jonkun muun hevosen selässä. On tässä tullut toivottua lottovoittoa, jotta voisin Hiskin itselleni ostaa, mutta karu totuus on, että en sitä voisi kuitenkaan ostaa, kun mulla ei taidot riitä sen kanssa. Hieno hevonen kuitenkin herra on.  Elämäni parasta aikaa oli olla hänen selässään.


 

Vielä tähänkään mennessä, en ole päässyt ratsastamaan leiriltä lähdettyäni. Ei ole ollut aikaa, eikä rahaa. Tavoitteena on nyt kuitenkin päästä pikkuhiljaa Ruukkiin ratsastelemaan, ja kokeilemaan vieläkö muistan sen, mitä Hiski ja Sari mulle opettivat. Ensikesänä en todennäköisesti enää leireilemään lähde, mutta jospa silloin pääsisin harrastelemaan tätä muuten hieman aktiivisemmin.
Keväällä olen lähdössä Ruotsiin työssäoppimaan sukulaisten luo, ja ehkäpä pääsen ratsastelemaan heidän hevosillaan, taikka sitten jollekin paikalliselle ratsastuskoululle.

Tämä loppupostaus on ehkä hieman itsensä toistelua, ja turhaa höpöttelyä, mutta en jaksa tätä kesken koulupäivän alkaa oikolukemaan. Elämässä on tapahtunut paljon pieniä muutoksia, jotka väsyttää ja kuluttaa aikaa melko paljon. Tärkein päämäärä mulla on kuitenkin nyt päästä valmistumaan mahdollisimman nopeaa. Ensi kertaan, milloin se nyt sattuukaan tulemaan. Postausaiheita mulla ei ole ennen seuraavaa ratsaille nousua, mutta toivepostauksia voin toteuttaa, mikäli te niitä haluatte.  

Kommentia siis kehiin!

perjantai 8. heinäkuuta 2016

#21 Hyvää, huonoa ja vähän siltä väliltä.

Eilen torstaina 7.7. lähdettiin jälleen matkaamaan kohti Oulua. Siellä kaarrettiin saman tallin pihaan, kuin viimeksi - Äimäraution ratsastuskoululle.

Alunperin meillä oli tarkoituksena Irjan kanssa ratsastaa samalla tunnilla, mutta työntekijöillä oli käynyt sekaannus ja Irja ei sitten ollutkaan mahtunut mukaan. Noh, Irja siirtyi sitten kameran taakse ja minä menin varustamaan ratsuani. Tästä voikin päätellä että kuvat jälleen hänen käsialaansa! 

Ratsuna mulla oli tälläkin kertaa ihanaakin ihanampi Bella. Mulla oli jostain syystä tosi paljon ongelmia sen varustamisessa, joten Irja saikin sitten laittaa sille suitset päähän. (mä en ihan oikeasti vaan yltänyt :D)


Bella on siitä mulle harvinainen ihastus, että se ei oo mikään kaikista menevin hevonen. Sitä saa välillä ratsastaa ihan kunnolla eteen ja varsinkin käynnissä se liikkuu mun alla todella tahmaisesti, kun en oo noilla estetunneilla saanut työstettyä sitä käyntiä. Laukassahan me pääosin hypätään.

Verkkailtiin siis itsenäisesti, ja olin ilmeisesti vähän hidas verkkaamaan, sillä jo mun ensimmäisen laukkapätkän jälkeen alotettiinkin tehtävää. Mulle on kuitenkin tärkeetä se, että en lähde liian nopeasti tekemään ravi- tai laukkatyöskentelyä, varsinkaan kun tulossa on hevoselle varmasti rankka estetreeni. Vaikka se verkka venyis ja hyppyjä ehdittäis ottaa vähemmän, niin silti verkkaan heppani mielummin tarpeeksi rauhalliseen tahtiin. 


Ekana tehtävänä meillä oli siis ihan vaan yksittäinen ristikko ponnistuspuomilla. Lähdettiin tulemaan sitä vasemmasta kierroksesta ravissa parikertaa. Bella toimi tässä ihan hyvin, joskin ekalla kerralla otti aika järjettömän tuntoisen loikan. Toisella kerralla tahtikin oli vähän reippaampi, jolloin hyppykin sujui sitten paremmin. 


Hetken kun oltiin verkkaristikkoa tultu, niin alettiin tulemaan samassa suunnassa seuraavaa tehtävää. Linjalla oli kavaletti, ravipuomit ja toinen kaveletti. Lähestyttiin ensimmäistä kavalettia laukassa, otettiin senjälkeen raviin ja harjoitusravissa tehtiin ympyrä puomien ja kavaletin väliin. Tästä vielä ravipuomit, joiden jälkeen laukannosto ja laukassa samanlainen ympyrä puomien ja toisen kavaletin väliin, josta kavaletin yli laukassa. Allaolevasta kuvasta näätte varmaan paremmin idean.

Tää sujui ihan ok. Ekalle kavaletille tuli aluksi tosi huonoja hyppyjä ja pari kertaa jyrättiin se ihan kunnolla. Kaks viimestä kertaa tais kuitenkin sujua jo paljon paremmin. Raviin siirtyminen oli mulle hieman vaikee, sillä siinä piti toimia niin nopeesti ja istunnalla mä en sitä raviin niin nopeasti saa, joten ohjasta piti ottaa vähän enemmän. En kuitenkaan omasta mielestä joutunut ottamaan kovin lujasti, joten siitä plussaa. Ravipuomitkin meinattiin sekottaa ihan kokonaan. En hahmottanut yhtään, mitä vauhtia meillä niille piti tulla ja tultiinkin aluksi ihan liian reippaasti. Välit oli niin lyhyet, että ravi sai olla tooosi rauhallista. Laukannosto suju tähän suuntaan ihan hyvin, ja jälkimmäiselle kavaletille tuli kokoajan ihan hyviä hyppyjä. 

Vaihdettiin suuntaa, ja tultiin sama toisesta suunnasta. Oikea laukka on Bellalle ilmeisesti vaikeempi, joten jouduttiin monesti nostamaan jo ennen ekaa kavalettia laukka uudestaan. Hypyt suju ihan hyvin, ravipuomit myös. Selvästi alko olemaan jo jonkinlainen käsitys siitä, miten tätä heppaa pitää missäkin tilanteessa ratsastaa. Ainut ongelma meille oli ravipuomien jälkeinen laukannosto. Taisin nostaa laukan liian nopeasti niiden jälkeen, jolloin se tais olla jokakerralla väärä ja sitä siinä sitten vaihdeltiin välillä jopa toista ympyrää tehden. 



Samaan suuntaan lähdettiin tulemaan linjaa hieman muutettuna. Ravipuomeista tehtiin okseri, aluksi melko pieni. Ihan aluksi tällä tehtävällä tultiin välit viidellä laukalla, eli suht. normitempoista laukkaa Bellalle. Tätä tehtiin niin kauan, kunnes molempiin väleihin sai kaikki sujumaan sen viisi askelta. 


Muutettiin tästä niin, että laukkoja otettiin väleihin vain neljä. Bellalle laukkaa piti venyttää ihan kunnolla, ja siltikään ei taidettu saada ekaan väliin sujuvasti neljää kuin kerran. Musta tuntu ihan tosissaan joltain sukellusharrastajalta siellä selässä, kun pari kertaa tultiin oikeasti ihan mielettömän lujaa, mutta silti laukka ei osunut kunnolla ja yritin vaan parhaani mukaan olla hypyssä mukana. Kuvista katsottuna en ihan niin järkyttävältä näyttänyt kun luulin, ja jalkakaan ei heitä kamalan taakse. Olin kuitenkin ihan mielettömän tyytyväinen ponskiin, kun päästiin ainakin kerran siihen neljään laukkaan. 

tässä vielä viidellä laukalla  ja okseri pienempänä
Tässä okseri n. 70cm ja mentiin lujaa!!
Loppuraveissa fiilistelin vaan, kuinka kivalta heppa voikaan tuntua. Istunta mulla oli kyllä siinä ihan hukassa. Istun ns. kananperseistunnassa kun keventelen. Eli siis selkä notkolla, pylly takana ja ylävartalo edessä. Nättiä eikö? Loppukäyntienkin aikana ajattelin vaan, etten halua edes tulla alas. 



molemmat ihan kartalla
Oon luullut, etten koskaan enää törmää yhtä kivaan hevoseen, kuin Linda, mutta näemmä törmäsin. Pakkohan tuonne on vielä jossain välissä eksyä Bellaa moikkailemaan, ja pääseehän tuota  äimiskällä hyppäämään hyvään opetukseen. Enskerralla taidan tosin varata koulutunnin, jospa pääsisin Jaanan oppeihin parantamaan mun ratsastusta. Siitä ei vaan oo tietoa, että millonkahan raaskin tuollaseen hupiin laittaa rahaa taas!

Kuten viime postauksessa sanoin, niin ylihuomenna on lähtö Sarille. Leirillä näkyillään taas Irjan kanssa, ja onhan siellä paljon muutakin porukkaa ja kaikki meidän leiriporukasta on kyllä osoittautunu toosi kivaksi ainakin whatsapp -ryhmän perusteella, Ronja ja Silja muutenkin mitä ollaan tavattu. Leiriltä saatte kuulumisia viimeistään, kun kotiudun, mutta saatampa päivitellä ainakin blogin instagramiin vähän kuvia sepostuksineen.

Onkos mun lukijoilla tulossa tälle kesälle heppaleiriä? Minne ja milloin olette menossa, sekä mitäs ootatte leiriltä? Itse odotan rankkoja treenejä ja paljon hauskoja hetkiä!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

#20 Hyppytunti äimärautiolla

Milo. Kuva napattu Äimiskän nettisivuilta tiedoista. TÄÄLTÄ
Ihan ensimmäisenä, kuvista kiitokset ihanalle Irjalle. Löytyy instagramista @hunt.zilla !

30.6. Saavuin ukkosmyrskyn saattelemana Äimärautiolle. Tallissa mua odotti ystäväni Irja, ja mulle jaettu ratsu Milord - "Milo" - seisoskeli karsinassaan. Alettiinkin heti kasaamaan varusteita karsinan eteen, sillä oltiin aikataulusta hieman jäljessä. Ennen kuin alettiin harjailemaan ponia, niin käytiin rakentamassa parit esteet maneesiin.

Hoitaessa Milo oli oikein kiltisti ja saatiinkin se melko nopeasti valmiiksi kahdestaan. Ensimmäinen ongelma tuli vastaan kun tallista piti lähteä maneesille. Pariovista vain toinen ovi avoinna, mutta sen kohdalla oli muoviset kärpäsläpät. Kokeiltiin muutaman kerran ponin kanssa mennä siitä läpi mutta totesin, että eihän tää tuosta mene. Meinasin jo vähän panikoida, mutta tajusin kuitenkin kokeilla toista ovea ja sehän aukesi myös. Päästiinkin turvallisesti maneesiin, ja siellä nousin penkiltä selkään, sillä Milolla olikin lampaankarvasatula.

Hetken aikaa käveltyäni aloittelin ravaamaan, mutta hoksattiin siinä vaiheessa että poni ontuu toista etusta, joten hyppäsin alas ja käytiin hakemassa mulle toinen ratsu. 


Tälläkertaa se oli appaloosatamma Bella. Karsinasa hepo näytti vähän hapanta naamaa, luultavasti koska keskeytettiin sen kauneusunet. Mua vähän jännittikin nousta sen selkään, mutta selkään päästyäni jännitti vielä enemmän. Tamma oli kuulemma herkkä, ja luulin lentäväni alas sieltä heti.


Aloiteltiin todella nopeasti ravailemaan, sillä muut teki jo tehtävää. Jonkinaikaa ravailtiin ja totuttelin hevoseen, ja sitten otettiinkin jo laukkaa ja aloin tulemaan samaa tehtävää kuin muutkin.
haha siis tuossa tekstin ala ja yläpuolella olevat
 lilat viivat ei oo esteitä, vaan
 laitoin tuohon kuvaaamaan linjaa.
Lähdettiin tulemaan vasemmassa kierroksessa laukassa toisen pitkän sivun linjaa, jossa ihan aluksi kaikki oli vaan puomeina. Aluksi kaksi puomia innarivälillä, jonka jälkeen väliin piti saada 6 taikka 5 laukkaa ja taas puomi. Ihan ekalla kerralla en tukenut tarpeeksi ekojen puomien aikana, joten tiputtiin raville ja en sitten alkanut välissä nostamaan laukkaa uudestaan, sillä Bellalle oli ilmeisesti laukannostot suoralla vielä hieman vaikeita. Tultiin toisen kerran ja tällä ei taidettu saada askelta sopimaan väliin, mutta kolmannella kerralla väliin saatiin 5 laukkaa.

Vaihdettiin suuntaa ja tultiin samaa toisesta suunnasta. Kohta vaihdettiin väliin vain neljä laukkaa, eli tässä vaihdettiin tosi sujuvaan laukkaan. Pian päädyn puomi nostettiin kavaletiksi, tultiin parikertaa ja senjälkeen myös sitä edeltävästä tehtiin ristikko.

Otettiin jonkinverran välikäyntejä, ja vaihdettiin suuntaa. Alettiin tulemaan toisen pitkän sivun jumppaa. Aluksi esteet oli ristikkoina, mutta nopsaa ne nostettiin pystyiksi. Mulla oli ihan toosi paljon hakemista tuon hepan kans, että miten siellä tulee esteen päällä istua ja miten saan sen tuotua esteelle sopivaa tahtia. Aluksi tultiin liian hitaasti, ja kohta tultiin liian reippaasti mutta loppua kohti homma lähti paraneen kokoajan. Ihan viimeisenä tulin linjan kaksi kertaa peräkkäin, jolloin jumpan viimeinen oli aluksi pystynä, ja toisella kerralla okserina. Korkeutta huimat 65cm. (Se tuntu ja näytti selästä kyllä tosi pelottavalta kun homma ei ollut sujunut oikein kunnolla.) Tän viimesen tehtävän aikana tulin ainoat omasta mielestäni hyvät hypyt koko tunnin aikana. Olin suht hyvin esteen päällä mukana, askel sopi jumpalle tullessa, eikä vauhti hyytynyt välilläkään.

Ekoja kertoja jumpalla
Jumpalla hieman edistystä.
Viimeinen hyppy (?)
Ponista tykkäsin kyllä todella paljon. Se oli hieman puoliverisen tuntoinen, mutta silti siinä oli jotain kylmäverisen piirrettä. Ravi Bellalla oli oikein kiva, ja en ois halunnut lopettaa loppuraveja ollenkaan. Siihen oon ihan tyytyväinen, että mun käsi ei noussut liikaa missään vaiheessa, ja jalustimet pysy jalassa muutamaa alkutunnin kommellusta lukuunottamatta. Jos menen uudestaan äimärautiolle, niin toivoisin kyllä ehdottomasti samaa heppaa. En sillä osannut hyvin ratsastaa, mutta todellakin haluaisin oppia. Koulutuuppailut olis varmasti todella kivoja tällä tammalla. Esteet ei tosiaan noussu isoiksi, mutta oon ihan tyytyväinen siihen, sillä en ois kyllä tuota isompia halunnut edes hypätä, senverran huonosti kuitenkin ratsastin.


Tällä viikolla menen joko torstaina jälleen ouluun, taikka perjantaina maaseutuopistolle ratsastelemaan, joten kannattaa seurailla blogia! En oo varma kirjoittelenko tunnista ennen ensiviikkoa, sillä sunnuntaina on lähtö leirille Sarille ja haluan viettää aikaa nyt perheen kanssa ennenkuin lähden viikoksi heppojen pariin. Koneen otan leirille mukaan, joten siellä viimeistään kirjoittelen!