Heissan! Postailuun on nyt tullut hieman taukoa, sillä olen vaihtanut koulua, enkä ole saanut kuvaajia mukaan tallille. Aloitin siis opiskelun Ruukin maaseutuopistolla, ja siellä tulee vietettyä melko paljon aikaa. Tällähetkellä meidän ratsastustunnit on torstaisin 8:00-10:45, joten siihen aikaan en ole paljoa kuvaajia saanut! Onhan maneesilla toki myös tämä FilmMe -kamerajärjestelmä, ja olenkin sitä kerran jo käyttänyt, mutta en ikinä muista kysyä sitä tunnin ajaksi, enkä edes ole muistanut pyytää nuita edellisiä videoita itselleni! Yritän kuitenkin kovasti saada blogia heräteltyä eloon uudelleen kunhan saan edes jotakin materiaalia.
Sitten mennäänkin postauksen oikeaan aiheeseen, eli blogihaasteeseen. Sain haasteen Ronjalta, kiitokset siis hänelle!
Aloita haaste ainakin yhdellä jouluisella kuvalla.
Kerro vapaamuotoisesti siitä, mitä joulu sinulle merkitsee ja miten sitä vietät.
Miten hevoset näkyvät joulussasi? Vietätkö perinteisen tallijoulun
rakkaimpien karvakamujen seurassa tai suuntaatko kenties tapaninpäivänä
rekiajelulle?
Mikä on ikimuistoisin talvinen hevoskokemuksesi?
Valitse mielestäsi paras talvinen tai jouluinen hevoskuvasi ja kerro miksi juuri se kuva viehättää.
Haasta valitsemasi määrä muita hevosbloggaajia, joiden luona
tallitontut eivät ole haasteen kanssa vielä vierailleet. Haastettu
kopioi nämä ohjeet blogiinsa ja toteuttaa annetut tehtävät
1.
Vanha vanha kuva ponipihalta, mutta vain muutamia talvisia kuvia oli tallessa!
2. Joulu on mulle rauhottumisen ja yhdessäolon aikaa. Jouluna vietän aikaa perheeni ja poikaystäväni perheen kanssa ja syön tietenkin mahan täyteen jouluherkkuja! Pienempänä pidin joulua enemmän lahjajuhlana, mutta nykyisin osaan arvostaa pelkästään sitä, että saan itsetehdyt villasukat taikka jotain muuta pientä. Tärkeää on myös muistaa edesmenneitä läheisiä ja käydään viemässä kynttilöitä haudalle.
3. Hevoset on mukana mun joulussa.. ei oikein mitenkään. Joskus oon saanut ratsastusvarusteita lahjaksi, mutta muuten ei ole tullut jouluna vietettyä aikaa hevosten parissa. Mutta kyllä kivassa pakkassäässä maastoretki tai rekiajelu tekis hyvää! 4. Ikimuistoisin talvinen hevoskokemus on mulle uusivuosi ÄRC:n hevosia hoitaen Ponipihan tiloissa. Oltiin ystäväni kanssa kahdestaan uudenvuoden ajan huolehtimassa hevosista ja pidettiin hauskaa!
5. Mulla on mielettömän vähän talvisia kuvia tallella, mutta näistä vähäisistä lemppariksi valikoitui tämä! Kuvassa minun ja ystäväni entiset valmennusponit alkukäyntien jälkeen pusuttelemassa. Kakka taustalla koristamassa. Kyseiset ponit on myyty muualle, eikä niitä usein enää nähdä, mutta muistot on täyttä kultaa ❤️
6. Haastan kaikki postauksen lukeneet tekemään haasteen, mikäli eivät vielä ole tehneet. :) Hyvää joulunodotusta kaikille!
Heissan! Jälleen on postausväli hieman venynyt, mutta kyllä tää rytmi tästä vielä palautuu, kunhan opin aikatauluttaan tätä elämää hieman.
30.10. Menin jälleen Kikillä koulua. Tunnin aiheena meillä oli oikeestaan ilman jalustimia ravailu. Alkuun verkattiin hepat hyvin avuille, jonka jälkeen porukka jaettiin kahdelle ympyrälle, joilla sitten aloiteltiin ravaileen ilman jalustimia.
Alkuun olin ihan hukassa. Kikin askel ravissa on jotenkin tosi mielenkiintoinen istua, varsinkin kun sillä on estepenkki, josta ei kovin tukea saa. Alkuun Kiki myöskin kiihdytteli melkoisesti, mutta tahti rauhottui kun onnistuin keskittymään myöskin taivutteluun samaan aikaan, kun yritin keikkua selässä parhaani mukaan. En oikeestaan osannut istua siellä yhtään vaikka kuinka yritin, mutta tulipahan selväksi, että tasapainoo ja vatsalihaksia pitää tosiaankin treenata enemmän!
Laukka yllätti mut positiivisesti, Aabran laukan jälkeen Kikin laukka oli niiiin tasaisen tuntonen, että istuminen onnistu aivan mielettömän helposti ja sain jopa ratsastaa tammaa eteen laukassa, eikä sillä ollut edes muita sinä päivänä ratsastanut. Musta tuntu, että oisin voinut jäädä sinne laukkaan istumaan loppupäiväksi! Ehdin jo iloita tästä enemmänkin, jonka vuoksi vihdoin innostuin tekemään uutta ulkoasua.
Viime tunnilla 6.11. yllätyin melko suuresti, kun mun ratsuna ei ollutkaan tuttu Kiki, vaan oldenburgtamma Last Dream, "Laastari". Tästä neidistä en oikeastaan ollut kuullut muutakuin, että on haastava ratsastaa ja tästä syystä ei kulje kauheasti tunneilla. Päätin laittaa Laastarin käytävällä, sillä uuteen hevoseen tutustuminen tuntui tälläkertaa turvallisemmalta niin. Olin oikeastaan melko innoissani, vaikka jossain vaiheessa meinasin kehittää melkoista paniikkikohtausta itselleni.
Kun pääsin tamman selkään, en oiken tiennyt mitä sanoa. Koko hevonen tuntui melkolailla tynnyriltä, kun ei ollutkaan enää yhtä rimpula kuin Kiki. Säädin jalustimet ja lähdin liikkeelle, ja jo siinä vaiheessa ajattelin, että ei herranjumala mikä hevonen! Se ei taipunut ja vääntynyt yhtä herkästi kuin Kiki, mutta kuunteli silti varsinkin kääntäviä pohkeita todella hyvin. Raskasrakenteisempana se oli tosin melko mielenkiintoinen ratsastaa. En oikein saanut sitä kunnolla rennoksi taivuteltua käynnissä, kun jo piti alkaa ravailemaan.
Heti ensimmäisen kerran, kun tamma otti raviaskeleen, luulin kuolevani vielä jossain vaiheessa tuntia. Ei vitsi mikä liike! Laastarissa on kyllä liikettä ja voimaa melko hiton paljon tuonkokoiseksi hevoseksi, ainakin siihen verrattuna mihin oon tottunut. Meinasin jo panikoida siellä selässä, kunnes opettaja onneksi tokaisi, että tule vaikka ympyrälle ja muista keventää lantiolla eteen ja hartiat taakse. Oon siis melkoisessa etukenossa aina keventäessä, ja pitäis saada nyt kroppa oikeeseen asentoon, jotta saan keskivartalon lihakset oikein käytettyä. Aina, kun muistin ja jaksoin tällä mun sohvaperunan kunnolla käyttää niitä lihaksia ja olla oikeassa asennossa, heppa kulki ihan mielettömän kivasti ja toooosi tosi hitaasti, kun hitaammaksi mulla oli tarkoitus tahtia saadakin.
En ole kuvassa! :)
Tunnin aiheena oli siirtymiset, ja tehtiin jälleen aika simppeliä tehtävää. Ravattiin uraa pitkin, pitkien sivujen puoleenväliin neljä askelta käyntiä ja lyhyille sivuille voltit, joiden puolessavälissä myöskin neljä askelta käyntiä. Mulla tää oikeestaan suju pari kierrosta, kunnes aloin taas mennä käppyrälle, jolloin hevonen alko kiihdyttelemään ja sovellettiin tehtävää niin, että tehtiin siirtyminen käyntiin aina, kun hevonen alkaa tuntua liian reippaalta. Kunto meinasi tosiaankin loppua, ja isojen askelten takia pompahtelin siirtymisissä melko hirveän näköisesti. (Selvennykseksi siis, että kevensin ravia muuten, mutta siirtymisissä istuin alas!)
Kun oltiin jonkinaikaa hiottu ja viilattu siirtymisiä, niin olikin laukan vuoro. Minä sain olla ensimmäinen laukkaaja, ja pääsin laukkaamaan vieläpä yksin! Otettiin toisessa päädyssä isolla ympyrällä jälleen laukkaa, ja oon ilmeisesti päässyt mun laukkakammosta eroon, niin hyvin sain keskityttyä pelkästään apujen selkeyteen nostossa. Laukka tällä hevosella oli myöskin melko vahva ja ponteva, mutta silti osasin jopa istua siellä! Kyllä vaihtelu tekee näemmä terää, kiitos Aabran kamalan laukan, osasin nyt pitää jalat rentoina jalustimilla ja silti istua tiukasti satulassa. Laukan jälkeen pääsin kävelemään toiseen päätyyn, ja yritinkin herkistellä Laastaria vähän pienemmille avuille (toisinsanoen kävelin puolipitkin ohjin ja "kutittelin" aina asettaakseni hevosta), ja kaikkien laukattua otettiin vielä kevyessä ravissa loppuverkat ja vielä kunnon kävelyt päälle. Ja ai että oon nyt kyllä sen tuntonen, että töitä on tehty!
Tässä teille hieman videota Laastarin liikkeestä. Tämäkin on Annin käsialaa ja videolla esiintyy hänen ystävänsä, jonka passihevonen Laastari oli. Elikkä kaikki kunnia siis videosta Annille, jonka kanava muuten löytyy tästä.
Voisin todellakin mennä tällä uudelleen, ja opettajamme kysyikin, haluaisinko. Oi kuinka odotankaan pääsenkö tämän selkään uudelleenkin. Töitä saa tehdä, mutta kova työ palkitaan aina! Kiitokset vielä Annille kuvien "lainasta". Odotellaas nyt sitten ensiviikkoon, että millaisella ratsulla menenkään :)
Heissan! Tässä onkin jo jonkinmoinen tauko ilmestynyt bloggailuun. Siispä sepittelenkin tässä vähän pidemmälti.
9.10. Meillä oli tunnilla puomiharjoituksia. Ratsuna jälleen ihanaakin ihanampi Kiki! Tehtiin oikeastaan melko yksinkertaisia tehtäviä. Oikeastaan mun suosikki oli tehtävä, jolla hieman uran sisäpuolelle jokaisen sivun keskelle oli laitettu puomi, ja mentiin niiden yli ravissa ja jokaisen puomin välissä tuli ottaa siirtyminen käyntiin. Tää sujui ihan hyvin kunhan muistin pitää ulkopohkeen lähellä.
Laukka meni taas ihan säheltämiseksi. Ei me liian lujaa liikuttu, mutta en saanut jotenkin minkäänlaista tuntumaa koko hevoseen ja sen takia tehtävääkin jouduttiin toistamaan melko monta kertaa vaikka se oli niinkin yksinkertainen, että laukattiin pitkät sivut normaalisti uralla ja lyhyiden sivujen kohdalla mentiin niiden puomien yli ja askel piti saada sopimaan hyvin siihen puomille. Tältä tunnilta mulla eioo oikeestaan minkäänlaisia kuvia, ja siksi mulla tais jäädä postailukin unholaan.
Toissaviikolla en ollut mun omalla tunnilla Ruukissa, sillä viime maanantaina olin tehoestetunnilla entisen Virpitallien tiloissa, jossa nykyään toimii yrittäjänä Sari Vekki. Tästä tallin sivuille.
Tallille on muuttanut täällä blogissa aiemminkin mainitsemani Aabra Lowland, ja toivoinkin sitä ratsukseni. Odotinkin tuntia siis aivan mielettömän paljon ja odotus kyllä palkittiin. Tallille päästyäni meille jaettiin hevoset ja kukapa muukaan mulla oli ratsuna, kuin ihana karvapallo Aabra! Aabra oli kuulemma ollut lähiaikoina hieman levoton, mikä on ihan ymmärrettävää kun uusi paikka ja kaikki vanhat heppakaverit ei olekaan enää siellä. Laitoinkin sen valmiiksi käytävällä ja ihan nätisti se siinä seisoi. Söpö pieni pallero oli jo kasvattanut melkeen kokonaan talvikarvan. Aivan nallekarhulta se näytti! Yhä se oli se sama suloinen poni, johon aikoinaan ihastuin ja nyt mulla on jo sitä uudestaan ikävä❤
Maneesissa Aabra oli hieman rauhaton, alussa se käveli kauheaa vauhtia menemään, poniksi siis. Kyllähän se siitä tietty tunnin mittaan rauhoittui ja hurja poni oli "kesytetty". Pysähdyksissä se ei malttanut alkuverkkojen aikaan vielä olla, mutta kun aloitettiin tehtävää, niin kyllä se pysähdys sieltä sitten irtosi.
Pahoittelut kuvien laadusta!
Tunti kesti siis kaksi tuntia, joten ehdittiin tehdä melko monenlaista tehtävää. Aika meni kuitenkin yllättävän nopeasti ja kuntokin riitti loppuun asti! (Pelkäsin nimittäin että väsähdän puolessavälissä totaalisesti) Alotettiin tekemällä yksinkertaista puomitehtävää, jossa pitkän sivun sisäpuolelle oli laitettu linjaan puomeja. Keltaiset, joita oli kaksi, sitten muutama metri väliä ja siniset puomit, joita oli kolme. Taidettiin tulla aluksi kerran vain suoraan ravissa, jonka jälkeen alettiin ottamaan käynti-siirtymiset puomien"sarjojen" välille. Tää onnistu ihan hyvin, kunhan muistin pitää käden tarpeeksi ylhäällä. Se nimittäin laskee hirveän alas nykyään. Sitten vaikeutettiin ottamalla väliin ihan pysähdys ja siitä sitten vielä vaikeammaksi lisäämällä tähän vielä peruutus, josta suoraa raviin. Tällä haettiin sitä, että hevonen ottaa ne takajalat kunnolla alle, kun joutuu ponnistamaan itsensä raviin.
Laukkatyöskentely aloitettiin tehtävällä, jossa tultiin aluksi keltaiset puomit, joilta käännettiin ympyrälle ylittäen yksittäinen puomi toisella pitkällä sivulla, siniset puomit ja kierrettiin kenttä josta uudestaan keltaset puomit, sitten pienemmälle voltille ja siniset puomit.
Tän jälkeen tultiin vaan linjalla siniset puomit ravissa, laukannosto ja keltaisten puomien paikalle tehty pysty. Aabra ei vaihtanut laukkaa aluksi vaikka kuinka käännettiin jo esteen päällä, muttakun sen kerran sai vaihtumaan, niin se vaihtui muutenkin vähän turhan helposti. Tästä jatkettiin erinäisillä tehtävillä, tehtiin "uusintarataa" ja loppuun hypättiin vaan tämä sinisen ja keltaisen linja sinistä okseria vähän korotettuna.
Alkuun aabra oli hirmu vauhdikas ja sitä sai pidätellä melko paljonkin, ettei se vaan ryntää esteitä päin, mutta jossakin välissä otettiin vahingossa jo ihan kuusi laukkaa viiden laukan linjalle, kun mulla jäi päälle ajatus "rauhallisemmin ja tasaisemmin". Hyvin me kuitenkin hypättiin ja oon supertyytyväinen poniin! Se pelasti muutaman kerran vaikka tultiin vähän huonoon paikkaan ja anto anteeksi, kun välillä olin hypyssä vähän hukassa kun hypättiin niin juuresta.
Opettajalta sain palautteeksi ratsastaneeni parhaiten pitkän linjan yksittäiselle vihreälle okserille toisella pitkällä sivulla. Toin ponin siihen joka kerta hyvin ja muistin ratsastaa loppuun asti. Ratsastin myös kuulemma erittäin hyvin siihen nähden, että mulla tuota kunnon hyppytaukoa on taas kertynyt jonkinverran. Parantamista mulla on sen suhteen, että muistan ratsastaa vaikka mulle ei kokoajan toitoteta mitä tehdä. Mulla tais jotenkin ajatukset vaan harhautua siihen kuinka mukavaa siellä Aabran selässä oleminen olikaan. Epäonnistumisiakin tuli, kun olihan tuossa vähän hakemista ponilla ratsastamiseen. Oonhan ratsastanut nyt kuitenkin jo muutaman kuukauden pelkillä hevosilla. Kielletty ei kuitenkaan kertaakaan (Aabrahan nyt ei yleensä kieltele ellei oikeasti tuo ihan surkeaan paikkaan.) ja en tippunutkaan tai ohi ei menty, mitä vähän pelkäsin!
Todellakin aion mennä joskus uudestaan, ja rahaakin pitäis olla, kun aloittelen työt ensiviikolla koulun ohella. Saa nähdä miten aikaa jää blogille, mutta oonkin ajatellut, etten jatka töissä kuin sen pari kuukautta, että saan jonkinverran rahaa omiin menoihin.
Ensiviikolla jatketaankin taas vähänaikaan normaaliin malliin. Jossakin välissä ajatelin mennä aiemmin vähän moittimalleni Ahon tallille vuokraamaan jotain hevosta tai ponia. Muistakaa kuitenkin, että moitteet tulivat opetuksesta, ei hevosista. Ja vuokrauksillahan kaikki tehdään itsenäisesti.
P.S. Laitan teille videota aabrasta ja ehkäpä Kikistä kun saan ne töiden, koulun, poikaystävän ja näiden ratsastusten ohella editoitua loppuun! :)
Perjantaina meillä oli tarkoituksena olla istuntaharjotuksia, mutta myrskyn takia kukaan ei ois kuitenkaan uskaltanut mennä ilman jalustimia, niin tehtiin varasuunnitelmana asetuksia ja taivutuksia.
Ratsuna mulla oli jälleen Kiki, joka on noussut kyllä ihan mun suosikkihepaksi!
Aloteltiin oikeestaan heti tekemään tehtävää, jotta kaikki muistais ratsastaa eikä ehtis hepat tai ihmiset jännittää. Lähettiin tulemaan käynnissä vasemmasta kierroksesta kolmikaarista, jonka jokaiselle kaarelle tehtiin voltti. Tää suju oikeestaan hyvin ja heppa alko melkeen jo ylitaipumaan.
Vaihdetiin suuntaa ja huomasin, että vasen pohje ei mee kunnolla läpi. Yritinkin korjata sitä sitten koko lopputunnin ajan parhaani mukaan. Siirryttiin raviin ja jatkettiin samalla tehtävällä. Tässä tuon todellakin huomas, ettei ollu pohkeet täysin läpi. Välillä tuli liian isoja voltteja, välillä heppa punki sisäpohjetta vasten.
Vaihdettiin vielä suunta ja tehtiin ravissa sinnekin päin. Kiki alko aina päädyissä ja toisella pitkällä sivulla vähän kiihdyttelemään ja sitten taas kolmikaarisella vauhtia oli ehkä liiankin vähän. Enskerralla siis pohkeet paremmin läpi alusta asti ja liikkeen tulis lähteä eteen ja ylös, eikä välillä eteen ja välillä vaan "alas".
Loppuun otettiin vielä laukkaa ympyröillä ja meinasin jo sanoa, etten halua laukata. Mua jännitti nimittäin ihan sikana viimekerran säikähtämisen jälkeen. Päätin kuitenkin, että vaikka toinen ratsastaja samalla ympyrällä laukkaiskin jo, odotan, että mulla on rauhallinen olo ja heppa on mun kuulolla eikä oo vaan innoissaan kun toinenkin laukkaa. Tää toimi toosi hyvin ja heti ekasta nostosta asti laukka oli ooikein mukavan rauhallinen. Toki eihän se polje vielä hyvin takajaloillaan, mutta ei ainakaan tarvinnut kaahottaa "päättömästi", niinkuin se on selkään tuntunut ennen!
Suunnanvaihdos vielä ja toiseen suuntaan sama homma. Voi että olin tyytyväinen tunnin jälkeen! Musta tuntu kerrankin siltä, että olin onnistunut jossain, vaikka itse kolmikaarinen ei sujunut niin hyvin. Tälläviikolla meillä pitäiskin siis olla viimeksi väliinjäänyt istuntatunti. Odotan oikein innolla, varsinkin jos ratsuna on jälleen Kiki!
Heippa! Otsikko vihjaa siihen, että tunnin aiheena tälläkin viikolla meillä oli väistöt. Otsikon olisikin siis voinut ottaa edellisestä postauksesta vain leikkaa-liimaa tekniikalla, eikö? ;)
Ratsuna mulla oli jälleen upea tamma Kiki. Oon tällähetkellä toosi laiska kirjottaan, koulu puskee päälle, joten hieman kuvapainotteisempaa postausta.
Tehtävänä meillä oli oikeestaan verrytellä hevoset ravissa ja käynnissä taipuisiksi ja avuille. Tän jälkeen tultiin keskihalkaisijalle ja siitä lähdettiin aluksi väistämään oikealle, jonka jälkeen suunnanvaihdos ja sama toiseen suuntaan.
kamalat kädet!
Laukattiin sitten vielä ympyröillä. Hain edelleenkin vain rentoa hevosta, joka kulkis takapäällä itsensä kantaen, ettei tarvi kaahotella. Huomasin, ettei mulla tosiaankaan riitä siihen vielä vatsalihakset.
Laukan jälkeen hepassa oli taas virtaa, kuin pienessä kylässä. Keventelinkin rauhassa, kunnes Kiki sitten säikähti, kun päädyssä vielä eräs tuntilainen otti opettajan avustuksella laukkaa ja multa lähti jalustimet ja ohjat. Heppa lähti pitkää sivua pitkin ravailemaan kokoajan kiihdyttäen ja kulmassa nosti sitten jo laukankin. Vähän siinä panikoin ja aluksi keskityin pysymään vaan kyydissä, kunnes laukan noustua otin vaan mahdollisimman nopeasti ohjat ja pysäytin hevosen. Siinä nous syke kyllä itsellä sille tasolle, että huhhuh! Vähän jännitti tämän jälkeen vielä ravailla, mutta heppakin rauhottu siitä onneksi pikkuhiljaa. Jospa enskerralla säästyttäis tältä, kun meillä on kuitenkin istuntatunti tiedossa!
Pahoittelen siis syvästi tällaista tynkäpostausta. Yritän mahduttaa opiskelut, kuntoilut, blogin ja poikakaverin samaan elämään! Ensi tunnista saatte varmasti pidempää ja syvällisempää kirjoittelua.
Heissan! Tunnin aiheena viime perjantaina 18.9 oli väistöt. Ratsuna mulla oli tälläkertaa uusi tuttavuus nimeltään Wai-Kikki H, eli Kiki. Tamma tämäkin tapaus ja erittäin hellyyttävä jo karsinassa. Muut hevoset onkin näyttäneet mulle aina nyrpeempää naamaa, mutta tämä otti avosylin vastaan.
Suoraansanoen ihastuin hevoseen jo karsinassa. Se tuli kainaloon ja kurkki, että mitähän nyt teen. Ainut harmitus oli kuitenkin se, että varustehuoneesta löytyi Kikin kohdalta estepenkki. En oo vielä ottanut selvää, onko sillä koulusatula toisessa varustehuoneessa, mutta jos on niin enskerralla viisaampana laitankin sen selkään.
Aloitettiin tunti hakemalla tuntumaa pitkin ohjin jälleen kerran, ja taivuttelemalla käynnissä puolelta toiselle. Opettaja huomaskin sitten, että kun taivutan/asetan oikeelle, niin mun oikea käsi vetää taaksepäin, mikä sitten hidastaa hevosta turhaan. Tehtiin samaa myös ravissa, jotta saadaan hevoset vertymään ja kuulolle.
tilannekuvia piisaa!
Varsinainen työskentely tehtiin ympyröillä. pääty-ympyröille ja keskiympyrälle kullekin laitettiin 2 ratsukkoa. Tässä tuli aloittaa tekemään väistöjä ympyrällä. Aina pari hyvää askelta ja takaisin normaalisti kiertämään ympyrää. Sitten taas hetken päästä väistöä ja takaisin normaalille ympyrälle. Tää suju vasempaan (eli oikeassa kierroksessa väistäen vasemmalle) toodella hyvin, vaikka alussa olikin vähän takkuamista ja meinasin ohjata hepan vahingossa väistämään kartioiden yli.
Otettiin sitten laukkaa oikealla. Musta on tullu näemmä hirvee nössö, kun tuntu, että mentiin mielettömän lujaa. Videolta kuitenkin näkyy, että ihan rauhallinen tahti meillä oli. Nyt kun opin rentouttamaan jalat, en näemmä osaa istua niin perse penkissä tuolla laukassa, mutta kyllä tää tästä pikkuhiljaa :) Mulla tuli joku syvä ongelma tuossa laukassa, kun en osannut sisäkädellä jostain syystä myödätä, joten heitinkin sitten hetken päästä ohjan pitkäksi.
Sama väistötehtävä, sekä laukka tehtiin myös toiseen suuntaan. Väistöt onnistu huonommin tänne, koska aloin pidättämään oikealla kädellä vasemmalle, enkä taakse. Tästä heppa sitten vähän hämmenty. Laukkakin tuntu paljon vaikeemmalta tähän suuntaan ja en tainnut paljoo ohjat tuntumalla edes laukkailla. Heppa muutenkin innostu laukassa niin hirveesti, että laukan jälkeen ravissa oli melkolailla vauhtia.
Tyylillä väistöä vaan etupäällä? :)
Ravailtiinkin sitten vielä loppuravit ja Kiki venytteli melko kivasti eteenalas. Oon aivan ihastunu tähän hevoseen! Toimii mulla just ku ajatus, ainaki siihen asti, että laukka tulee kuvioihin. En tiedä mikä mullon tuohon laukkaan tullu jarruttelemaan, mutta koitetaan päästä siitä yli. Oishan tuo kiva säilyttää hevosessa se kiva tunne myös laukassa.
Pahoittelen videon laatua :) Kuvaaja latasi videot ihan vaan perus 360p laatuisena youtubeen ja enhän mä niitä osannut paremmiksi taikoa.
Heippa! Maanantaina kävin tuttavieni Ronjan ja Siljan äidin pitämällä Centered riding tunnilla. Tunti tuli tosiaankin tarpeeseen ja sainkin oikeastaan ekaa kertaa ikinä elämässäni jalat rentoutettua ja pysymään ne jalustimilla laukassa.
Ratsuna mulla oli oikein miellyttävä suomenhevosruuna E.V Jalotähti. Tähden piti olla laiska, mutta sillä oli ilmeisesti hyvä päivä, sillä se liikkuikin oikein reippaasti ja sainkin pidätellä sitä melko lailla.
En viitsi tarkemmin selostella miksi ja miten mikäkin tehtiin, mutta sepostelen kuitenkin jotain, ettei postaus jää aivan kuvien ja videon varaan. Syy tälle on, että en oikein tiedä saako näitä Centered riding juttuja viedä eteenpäin aivan ilmaiseksi kaikkien nähtäville :)
Aloiteltiin kuitenkin tekemällä maastakäsin jaloille, selälle ja käsille verrytelyn, jonka jälkeen selässä nostettiin jalat etukaaren päälle. Tässä yritettiin hakea kumpaakin istuinluuta samantuntoisiksi. Sen jälkeen jokainen vuorollaan kävi opettajan luona rentouttelemassa jalkoja. Ne jotka eivät olleet "jalkojen rentoutuksessa" kääntelivät kädet sivuilla ylävartaloaan puolelta toiselle.
Tämän jälkeen alotettiin tehtävällä, jossa kevennettiin 6 askelta, ja oltiin kevyessä istunnassa 6 askelta. Tätä tehtiin jonkin aikaa, ja pidettiin kävelytauko ja vaihdettiin suuntaa. Sen jälkeen mulle muutettiin tehtävää niin, että 6 keventäen, 6 kevyessä istunnassa ja 6 perusistunnassa. Ronja tosiaan meni ilman satulaa ja mulla oli tasaisemmat askeleet omaava polle alla, kuin Siljalla, joten Silja ja Ronja jatkoivat samaan malliin kuin aiemmin. Sitten tultiinkin kerran käynnissä nelikaarinen kiemuraura ja ravissa kolmikaarinen.
Tän jälkeen taidettiinkin siirtyä minä ja Ronja toiseen päätyyn tekemään erikokoisia pääty-ympyröitä ja Silja meni toiseen päähän ottamaan laukkaa. Jokainen vuorollamme käytiin toisessa päässä laukkailemassa. Minä laukkasin aluksi liinassa, ihan vaan kun halusin kerrankin keskittyä vaan istumaan. Senjälkeen otin vielä toiseen suuntaan omin avuin laukkaa. En oikeen saanut kiinni laukan tahdista, mutta silti onnistuin istumaan selässä oikein hyvin entiseen verrattuna.
Lopussa palasin vielä hetkeksi pääty-ympyirelemään ja yritin tehdä vähän avoa. Ainakin selkään se tuntui onnistuvan oiken hyvin ja heppakin tuntui tosi kivalta!
Kaikenkaikkiaan oon tosi tyytyväinen, että menin tunnille. En oo koskaan ollut noin rento hevosen selässä samalla vaikuttaen siihen. Eihän heppa missään peräänannossa mennyt, mutta oli tosi kivasti kuulolla. Tuollasta fiilistä haluan tästälähin hevoselta. Kevyt suusta ja hyvin pohkeella.
Heippa! Perjantaina olin siis jälleen tunnilla, kuitenkin ensimmäistä kertaa estetunnilla kyseisellä tallilla. Ratsuna minulla oli jo ennestään tuttu tammuli Sintti. Enhän mä sitä mitenkään hirveen hyvin vielä tunne, tai osaa ratsastaa, mutta ainakin tiedän vähän sen metkuista. Varoitan jo nyt, että postaus on melko lyhyt materiaalin ja tehtävien vähäisyydestä johtuen!
tyylikäs könö ja laadukas videocroppi!
Aloitettiin ihan puomityöskentelyllä. Tultiin kolmen laukapuomin linja, jonka jälkeen tehtiin voltti vihreäkeltaisen puomisarjan ympärille oikealla puolella. Tästä jatkettiin vielä toiset kolme laukkapuomia. Puomien jälkeen vaihdettiin laukat, joko suoraan, tai ravin kautta ja tultiin vihreäkeltaiset laukkapuomit, jälleen kerran voltti toisen puomisarjan ympärille vasemmalla ja jatkettiin loput kolme laukkapuomia. Tätä on tosi vaikea selostaa, joten siksi kuva selventämässä.
Seuraavaksi nostettiin puomit pikkuristikoiksi ja tultiin ne kerran/pari. Samalla kaavalla jälleen. Tässä hepalla innostus alko vähän nousta enemmänkin. Olin kyllä ihan hukassa nuissa hypyissä! Tän jälkeen nostettiin muistaakseni suoraan noin 60cm pystyiksi ja tultiin edelleen samalla kaavalla. Tässä mulla tuli tuolle ekalle esteelle ihan mielettömän kivan tuntonen hyppy ja hevonenkin oli oikein kivasti kuulolla. Toisella esteellä taas jäykistyin jotenkin ihan hölmösti ja jalat heitti taakse ja vartalo eteen.
Mun kuvaaja ei vissiin ihan handlannut tuota kuvaamista, joten mulla on näemmä vaan yhdestä hypystä videoo, ja sekin oli tuosta viimeisestä ja kaikista epäonnistuneimmasta. Noh, huomaattepahan ainakin, että eioo ihan tuttua tuo puoliverisellä hyppääminen suokkien ja ponien jälkeen!
En osannut muutenkaan perjantaina istua oikein ollenkaan. Alussa kun laukattiin, tuntui että en osaa istua perse penkissä, mutten myöskään kevyessä istunnassa ja pompinkin vähän miten sattuu. Älkää siis kuolko tuota istuntaa katsellessanne! Oppimassahan tuolla ollaan :)
Olin ilmeisesti jokseenkin väsynyt, sillä pitkästä aikaa oli taas alkaneet koululiikunnat ja mulla oli edelleen mm. jalat ihan jumissa. Tuntui etten saanut hevosta oikein kuulolle ja välillä taas reagoimaan pohkeeseen.
Jotenkin mua jäi kuitenkin harmittaan, kun ei ehditty ottaa oikein kunnolla hyppyjä. Pitääpä varmaan varata yksityistunti esteiden merkissä joku päivä, että ehtis homma alkaa paremmin rullaamaan. Ensiviikolla ei tosiaan ole tuntia jostain syystä, mutta sen jälkeen jatkuu taas normaalisti.
Näin blogin ollessa vielä alkuvaiheilla, ajattelin tehdä istunta-analyysia. Tähän on sitten helppo verrata istuntani kehittyessä, ja muistutella itseään, minkänäköistä se köröttely siellä selässä on ollut.
Olen ollut alusta alkaen melko estepainotteinen ratsastaja. Heti kun taidot vain sallivat ja pääsin hyppäämään ensimmäistä kertaa, toivoinkin vain esteitä. Kävin estevalmennuksissa, olin treeniryhmässä, jossa jokatoinen tunti hypättiin, kävin vuokrahevosellani estetunneilla ja valmennuksissa, katselin youtubesta vinkkejä esteratsastukseen. Olisin aikoinani voinut mennä yli vaikka talosta oikean hevosen kanssa, jos taidot olisivat riittäneet. Nyt kuitenkin, kun ikääkin on karttunut, myös mun itsesuojeluvaisto on vähän herännyt. Asiaan vaikuttaa luultavasti myös se esteratsastuksen rutiinin puute.
Nykyään mulla tarvii oikeasti pystyä luottamaan hevoseen, jolla hyppään. Entisellä vuokrahevosellani hyppäsin ensimmäistä kertaa ikinä 90cm, vaikka hevonen oli nuori ja kokematon. Minä kuitenkin luotin siihen riittävästi. Kesällä esteleirillä hyppäsin suokkiruuna Erpalla tällähetkellä korkeimman ylittämäni esteen, 100cm. Pari kertaa mentiin ohi aluksi, kun mulla alkoikin jännittää, mutta rohkaistuin kun ihanat leirikaverit kannustivat. "Hyvä Hilla kyllä sää pystyt siihen!" Leirin leirikisojen jälkeen en olekaan taas hypännyt kertaakaan.
Tuon estepainotteisuuden takia, en ole oikein koskaan ehtinyt treenata kouluratsastusta tavoitteellisesti. Jossain välissä mulla tuli suuri epätoivo aina koulutunneilla, kun "mikään" ei onnistunut. Moni varmasti muistaakin mut istumassa ponin selässä keskellä kenttää paikallaan, kun muut tekee laukkaharjoituksia ym. Aina oli jokin vikana. Käsi oli kova, jalustin ei pysynyt jalassa tai muuta. Tämäkin epätoivoisuus johtui luultavasti murrosiän tuomasta itsensä vertailuista, sekä liian suurista tavoitteista.
Onhan mulla yhä tänäkin päivänä tapana vertailla itseäni muihin. Esimerkiksi lukemieni blogien paljon minua kauemmin ratsastaneisiin ihmisiin, tai samalla tunnilla kanssani ratsastaviin aikuisiin. Tavasta on kuitenkin tullut jopa hieman positiivinen. Tällainen vertailu kannustaa minua yrittämään vielä kovemmin ja tekemään kaikkeni oppiakseni paremmaksi ratsastajaksi. Odotan nykyään innolla tulevia koulutunteja, ja tarkastelen tunnilta räpsittyjä kuvia sekä videoita kriittisin, mutta positiivisin silmin. Etsin virheitä, joita voin pyrkiä tietoisesti korjaamaan.
Löysin netistä kuvan ideaalisesta ratsastusasennosta, jonka viereen lisäilin sitten kuvia mun ryhdistä aikojen saatossa. Näiden avulla käydään ihan ensiksi läpi mun istuntaa.
Vihreä viiva kuvastaa sitä, miten minun ryhtini muodostuu. Pinkki taas on vertailuviivana, joka menee ns. korvan kohdalta ja missä korvan paikan mukaan pitäis mennä. Jälkeenpäinajateltua olis varmaan ollut fiksumpaa tehdä viiva hartioiden kohdalle, mutta näillä mennään.
Talvi 2012: Kuva oli otettu hieman vinosta, joten korjailin sen perspektiiviä enemmän kohtisuoraa sivultapäin otetuksi. Tästä kuvasta huomaa, kuinka mun istunta on alusta asti ollut tottakai parempi tasaiset askeleet omaavilla hevosilla. Ylävartalo on suhteellisen hyvässä ryhdissä, mutta jalka valahtaa koukkuun ja taakse(ellei tässä satu olemaan kaikenlisäksi vieläpä liian lyhyet jalustimet). Nyrkit ei ole myöskään pystyssä ja katse harhailee alaspäin.
Kevättalvi 2013: Kuvista huomaa mulla olleen järkyttävän tuoli-istunta ongelman. Ensimmäinen kuva on ravista, ja kantapää nousee ihan mielettömän rumasti ylös ja jalka siirtyy eteen.Ylävartalo on kyyryssä ja kyttään ponin niskaa. Ei hyvä! Toinen kuva on laukasta ja tässä ihme kyllä mun kantapää on jopa pysynyt alhaalla. Tässäkin näkee kamalan könön ja vatsalihasten puutteen, josta johtuen nuo jalat nousee tuoli-istuntaan.
Kesä 2013: Hieman etukönöä ja katse on taas jossain ihan väärässä paikassa. Tässä välissä mulla on näemmä ryhti parantunut mukavasti.
Kevät 2015: Kuva on käynnistä, jossa tiettävästi on helppo kasata istunta siistiksi. Istun hieman takakenossa ja silmät kurkkii taas alaspäin, mutta jalka on nätisti rentona. Vanhat tutu varmasti huomaa painonnousun tästä kuvasta.
Alkusyksy 2015: Kuva on epäselvä ja olen ilmeisesti tässä keventämässä. Mulla on tullut kevennykseen etukeno ja Sintillä kun on isot askeleet, niin jalatkin seikkailee aina välillä missä sattuu. Meinasin jättää tämän kuvan muutenkin pois, mutta ajattelin antaa sen olla tuossa. Koulusatula kuitenkin ohjaa istuntaa niin mukavasti oikeaan suuntaan, että halusin näyttää sen.
Esteistunnasta oon ennenkin tehnyt postausta mun silloiseen blogiin, joten ajattelin tähän nyt laittaa samoja kuvia, kun edelleen taitaa samoja virheitä olla.
Tässäpä nämä ongelmat pienemmillä esteillä. Pienillä esteillä eioo tullu treenattua oikeen koskaan, joten virheet eioo kadonneet mihinkään.
Mulla on ollut oikeastaan aina melko hyvä esteistunta. Ihan alussa kun hyppäsin pienemmillä poneilla, niin sukeltelin jonkunverran, mutta ihana ja osaava opettaja alkoikin aina karjaisemaan: "ÄLÄ SUKELLA", jonka vuoksi se onkin oikeastaan jäänyt pois. Kesällä hyppäsin parilla tunnilla melko pienellä ponilla (130cm), enkä ole senkokoisilla hypännyt kuin ihan varhaisina vuosina, joten istunta ei ollut parhaasta päästä, mutta mitenpä se olisi jo oikeastaan vähän liian pienellä ponilla ratsastettaessa.
Ihana Aabra Lowland <3
Järkyttynyt Hilla ja metriä Erpalla.
Suurin ongelma mulla on ollut myöskin esteillä jalat. Tajusin kuitenkin jossain välissä viime vuoden aikana, että esteitä hypättäessä ei mulla ole niin suurta tarvetta vängätä itseäni tiukasti satulaan laukassakaan, vaan voin hellittää siitä ja keskittyä pitämään jalat rentoina, mikä on sujunut oikeastaan hyvin. Enää ei ole jalustimet olleet niin missä sattuu. Ikinä en ole kuitenkaan jalustimien takia jäänyt jälkeen hypystä. Jos olen jälkeen jäänyt, niin ihan omasta askelten laskuvirheestä, tai uuden hevosen hypätessä oudosta paikasta.
Tein teille pikkuisen koosteen mun istunnasta vähäisistä pätkistä, mitä mulla enää jäljellä on. Kun rahat ei enään riittäneet käydä tunneilla, suutahdin niin paljon, että menin poistamaan melkeimpä kaikki videot ja kuvat itsestäni ratsastamassa.
Sitten siirrytäänkin ihan mun kehossa oleviin fyysisiin virheisiin, joita onkin vaikeampi korjata. En tiedä onko tää ollut mulla aina, ja oon huomannut sen vaan vähän myöhässä, vai onko tää kehittynyt mulle ajan saatossa. Mulla on niskassa ns. leskenpatti / emännänkyhmy. Patti kulkee kuulemma suvussa ja näyttäähän se äidilläkin olevan. Vertailun vuoksi otin miekkosen hartioista kuvaa.
Minun hartiat/leskenpatti | Normaalin ihmisen hartiat
Tämän voi aiheuttaa yksipuoliset työskentelyasennot, rasva, ja huono perusryhti. Minulla patti on kova ja luut/nikamat tuntuvat selvästi, joten ainakaan ylimääräinen rasva ei ole syynä. Pattia voi yrittää korjata kiinnittämällä huomiota ryhtiin ja korjaamalla sitä, mikäli tarvetta.
Kaikenkaikkiaan paras keino istunnan korjaamiseksi on hankkia lisää lihaksia. Istunnasta ei voi saada korrektia ilman oikeita keskivartalon lihaksia. Siksipä kannustankin myös teitä muita tekemään ratsastuksen ohella töitä kuntonne eteen. Ilman hyvää peruskuntoa, ei ratsastuksesta tule oikein mitään, mikä onkin jo huomattu.
Käyn tunneilla yleensä perjantaisin, joten luonnollisestikin olin perjantaina tunnilla. Tunnin aiheena oli otsikostakin päätellen puomit, mutta niiden lisäksi taivutukset. Menin Shira -nimisellä tammalla, tutummin Sintillä.
Aloiteltiin taivuttelemalla ihan vaan uraa pitkin tarvittaessa ympyröillä tai muilla kuvioilla ensin käynnissä, sitten ravissa. Sintti oli alusta asti mielettömän kiva ratsastaa. Se taipu kivasti ja oli reipas ratsastaa.
Kuvissa pinkki viiva=laukka, tumma viiva=ravi.
punaset pallerot on tötsiä ohjaamassa oikealle tielle ;)
Varsinainen oikea työskentely alotettiin kevyessä ravissa tulemalla oikeassa kierroksessa puomit aina kaarteissa taivuttaen. Sama toistettiin toiseenkin suuntaan. Mulla oli ilmeisesti hieman liian pitkät jalustimet (olis pitäny seuraavaksi alkaa väsään kierteitä), joten jalustimet vähän valu minne sattuu ja tästä syystä kantapäät nousi -> jalka siirtyy taaksepäin -> hevonen väistää takapäällä ei etupäällä.
Tähän väliin käynnit.
Kun edellinen tehtävä alkoi onnistua, alettiin lisäämään laukkaa tehtävään. Alotettiin oikeasta kierroksesta, nostamalla laukka sopivasta kohtaa aikalailla lyhyen sivun paikkeilla. Laukattiin vihreät puomit, joiden jälkeen oli tarkoitus ottaa raviin, joka onnistu melko hyvin yhtä mokaa lukuunottamatta. Huomasin tosiaan(vahingossa), että mun heppa
osaakin vaihtaa laukat melko hyvin joten jatkettiinkin mun mokasta laukalla koko kiemura.
Vaihdettiin suuntaa ja alettiin tulemaan periaatteessa samaa tehtävää toisesta päästä. Tälläkertaa alotettiin kuitenkin ravilla ja mulla oli hieman hallintaongelmia hevosen innostuessa. Videolta näkyykin, kuinka otin parikertaa vähän rumasti edestä kiinni, mutta mulle on aina opetettu, että hevonen mielummin hallinnassa kerran/pari vähän kovemmin ottamalla, kuin juoksemassa täyttä päätä missä sattuu. Oon kuitenkin ihan mielettömän tyytyväinen tuntiin, ja odotankin ensiviikon estetuntia innolla!
Hei, ja tervetuloa uunituoreeseen blogiini! Blogini kertoo pääasiassa ratsastustunneistani Ruukin Maaseutuopistolla. Minusta voi lukea lisää omalta sivulta tuoltanoin. ------>
Olen ollut melkein koko ratsastajanurani poniratsastaja, joten virheeni korostuvat nyt, kun olen siirtynyt ratsastamaan oikeastaan pelkästään hevosilla. Välillä blogissani saattaa esiintyä Ahon tallin poneja, tai vanhoja lemppariponeja Sarin tallilta. Pyrin olemaan aktiivinen ja päivittelemään blogia vähintään kerran viikkoon. Välillä useamminkin erikoispostausten muodossa. Joskus kuitenkin saattaa käydä niin, että en saa ketään kuvaamaan tuntiani, jolloin postausinto ei ole aivan huipussaan. Yritän jaksaa postailla silloinkin, mutta pyydän ymmärrystä sen suhteen, etten usko ketään kiinnostavan pelkkä sepitys ilman havainnollistavaa materiaalia.
Learning from everything tulee oikeastaan siitä, että pyrin oppimaan kaikesta mahdollisesta, eli huononkin opettajan opetuksesta, taikka pelkästään kaverin neuvoista. Ratsastajana olen erittäin tavoitteellinen(kuten jokaisessa asiassa), ja pyrinkin jatkuvasti kehittymään. Perfektionistisena luonteena epäonnistumiset harmittavat ja hävettävät, mutta yritän takoa päähäni kuinka suuri muutos oikeastaan on siirtyä isoaskeleisiin ja aivan erilaisiin ratsastettaviin hevosiin, ennen korkeintaan 140 säkäisten ponien selästä.
Kuten omalle sivulleni kirjoitin, on kuntoni päässyt rapistumaan aktiivisen ratsastuksen jäätyä tauolle. Toivonkin siis ymmärrystä senkin suhteen, että en ole parhaassa kunnossa ja pyrin parantamaan kuntoani, sekä kehonhallintaani jatkuvasti.
