Heippa! Otsikko vihjaa siihen, että tunnin aiheena tälläkin viikolla meillä oli väistöt. Otsikon olisikin siis voinut ottaa edellisestä postauksesta vain leikkaa-liimaa tekniikalla, eikö? ;)
Ratsuna mulla oli jälleen upea tamma Kiki. Oon tällähetkellä toosi laiska kirjottaan, koulu puskee päälle, joten hieman kuvapainotteisempaa postausta.
Tehtävänä meillä oli oikeestaan verrytellä hevoset ravissa ja käynnissä taipuisiksi ja avuille. Tän jälkeen tultiin keskihalkaisijalle ja siitä lähdettiin aluksi väistämään oikealle, jonka jälkeen suunnanvaihdos ja sama toiseen suuntaan.
kamalat kädet!
Laukattiin sitten vielä ympyröillä. Hain edelleenkin vain rentoa hevosta, joka kulkis takapäällä itsensä kantaen, ettei tarvi kaahotella. Huomasin, ettei mulla tosiaankaan riitä siihen vielä vatsalihakset.
Laukan jälkeen hepassa oli taas virtaa, kuin pienessä kylässä. Keventelinkin rauhassa, kunnes Kiki sitten säikähti, kun päädyssä vielä eräs tuntilainen otti opettajan avustuksella laukkaa ja multa lähti jalustimet ja ohjat. Heppa lähti pitkää sivua pitkin ravailemaan kokoajan kiihdyttäen ja kulmassa nosti sitten jo laukankin. Vähän siinä panikoin ja aluksi keskityin pysymään vaan kyydissä, kunnes laukan noustua otin vaan mahdollisimman nopeasti ohjat ja pysäytin hevosen. Siinä nous syke kyllä itsellä sille tasolle, että huhhuh! Vähän jännitti tämän jälkeen vielä ravailla, mutta heppakin rauhottu siitä onneksi pikkuhiljaa. Jospa enskerralla säästyttäis tältä, kun meillä on kuitenkin istuntatunti tiedossa!
Pahoittelen siis syvästi tällaista tynkäpostausta. Yritän mahduttaa opiskelut, kuntoilut, blogin ja poikakaverin samaan elämään! Ensi tunnista saatte varmasti pidempää ja syvällisempää kirjoittelua.
Heissan! Tunnin aiheena viime perjantaina 18.9 oli väistöt. Ratsuna mulla oli tälläkertaa uusi tuttavuus nimeltään Wai-Kikki H, eli Kiki. Tamma tämäkin tapaus ja erittäin hellyyttävä jo karsinassa. Muut hevoset onkin näyttäneet mulle aina nyrpeempää naamaa, mutta tämä otti avosylin vastaan.
Suoraansanoen ihastuin hevoseen jo karsinassa. Se tuli kainaloon ja kurkki, että mitähän nyt teen. Ainut harmitus oli kuitenkin se, että varustehuoneesta löytyi Kikin kohdalta estepenkki. En oo vielä ottanut selvää, onko sillä koulusatula toisessa varustehuoneessa, mutta jos on niin enskerralla viisaampana laitankin sen selkään.
Aloitettiin tunti hakemalla tuntumaa pitkin ohjin jälleen kerran, ja taivuttelemalla käynnissä puolelta toiselle. Opettaja huomaskin sitten, että kun taivutan/asetan oikeelle, niin mun oikea käsi vetää taaksepäin, mikä sitten hidastaa hevosta turhaan. Tehtiin samaa myös ravissa, jotta saadaan hevoset vertymään ja kuulolle.
tilannekuvia piisaa!
Varsinainen työskentely tehtiin ympyröillä. pääty-ympyröille ja keskiympyrälle kullekin laitettiin 2 ratsukkoa. Tässä tuli aloittaa tekemään väistöjä ympyrällä. Aina pari hyvää askelta ja takaisin normaalisti kiertämään ympyrää. Sitten taas hetken päästä väistöä ja takaisin normaalille ympyrälle. Tää suju vasempaan (eli oikeassa kierroksessa väistäen vasemmalle) toodella hyvin, vaikka alussa olikin vähän takkuamista ja meinasin ohjata hepan vahingossa väistämään kartioiden yli.
Otettiin sitten laukkaa oikealla. Musta on tullu näemmä hirvee nössö, kun tuntu, että mentiin mielettömän lujaa. Videolta kuitenkin näkyy, että ihan rauhallinen tahti meillä oli. Nyt kun opin rentouttamaan jalat, en näemmä osaa istua niin perse penkissä tuolla laukassa, mutta kyllä tää tästä pikkuhiljaa :) Mulla tuli joku syvä ongelma tuossa laukassa, kun en osannut sisäkädellä jostain syystä myödätä, joten heitinkin sitten hetken päästä ohjan pitkäksi.
Sama väistötehtävä, sekä laukka tehtiin myös toiseen suuntaan. Väistöt onnistu huonommin tänne, koska aloin pidättämään oikealla kädellä vasemmalle, enkä taakse. Tästä heppa sitten vähän hämmenty. Laukkakin tuntu paljon vaikeemmalta tähän suuntaan ja en tainnut paljoo ohjat tuntumalla edes laukkailla. Heppa muutenkin innostu laukassa niin hirveesti, että laukan jälkeen ravissa oli melkolailla vauhtia.
Tyylillä väistöä vaan etupäällä? :)
Ravailtiinkin sitten vielä loppuravit ja Kiki venytteli melko kivasti eteenalas. Oon aivan ihastunu tähän hevoseen! Toimii mulla just ku ajatus, ainaki siihen asti, että laukka tulee kuvioihin. En tiedä mikä mullon tuohon laukkaan tullu jarruttelemaan, mutta koitetaan päästä siitä yli. Oishan tuo kiva säilyttää hevosessa se kiva tunne myös laukassa.
Pahoittelen videon laatua :) Kuvaaja latasi videot ihan vaan perus 360p laatuisena youtubeen ja enhän mä niitä osannut paremmiksi taikoa.
Heippa! Maanantaina kävin tuttavieni Ronjan ja Siljan äidin pitämällä Centered riding tunnilla. Tunti tuli tosiaankin tarpeeseen ja sainkin oikeastaan ekaa kertaa ikinä elämässäni jalat rentoutettua ja pysymään ne jalustimilla laukassa.
Ratsuna mulla oli oikein miellyttävä suomenhevosruuna E.V Jalotähti. Tähden piti olla laiska, mutta sillä oli ilmeisesti hyvä päivä, sillä se liikkuikin oikein reippaasti ja sainkin pidätellä sitä melko lailla.
En viitsi tarkemmin selostella miksi ja miten mikäkin tehtiin, mutta sepostelen kuitenkin jotain, ettei postaus jää aivan kuvien ja videon varaan. Syy tälle on, että en oikein tiedä saako näitä Centered riding juttuja viedä eteenpäin aivan ilmaiseksi kaikkien nähtäville :)
Aloiteltiin kuitenkin tekemällä maastakäsin jaloille, selälle ja käsille verrytelyn, jonka jälkeen selässä nostettiin jalat etukaaren päälle. Tässä yritettiin hakea kumpaakin istuinluuta samantuntoisiksi. Sen jälkeen jokainen vuorollaan kävi opettajan luona rentouttelemassa jalkoja. Ne jotka eivät olleet "jalkojen rentoutuksessa" kääntelivät kädet sivuilla ylävartaloaan puolelta toiselle.
Tämän jälkeen alotettiin tehtävällä, jossa kevennettiin 6 askelta, ja oltiin kevyessä istunnassa 6 askelta. Tätä tehtiin jonkin aikaa, ja pidettiin kävelytauko ja vaihdettiin suuntaa. Sen jälkeen mulle muutettiin tehtävää niin, että 6 keventäen, 6 kevyessä istunnassa ja 6 perusistunnassa. Ronja tosiaan meni ilman satulaa ja mulla oli tasaisemmat askeleet omaava polle alla, kuin Siljalla, joten Silja ja Ronja jatkoivat samaan malliin kuin aiemmin. Sitten tultiinkin kerran käynnissä nelikaarinen kiemuraura ja ravissa kolmikaarinen.
Tän jälkeen taidettiinkin siirtyä minä ja Ronja toiseen päätyyn tekemään erikokoisia pääty-ympyröitä ja Silja meni toiseen päähän ottamaan laukkaa. Jokainen vuorollamme käytiin toisessa päässä laukkailemassa. Minä laukkasin aluksi liinassa, ihan vaan kun halusin kerrankin keskittyä vaan istumaan. Senjälkeen otin vielä toiseen suuntaan omin avuin laukkaa. En oikeen saanut kiinni laukan tahdista, mutta silti onnistuin istumaan selässä oikein hyvin entiseen verrattuna.
Lopussa palasin vielä hetkeksi pääty-ympyirelemään ja yritin tehdä vähän avoa. Ainakin selkään se tuntui onnistuvan oiken hyvin ja heppakin tuntui tosi kivalta!
Kaikenkaikkiaan oon tosi tyytyväinen, että menin tunnille. En oo koskaan ollut noin rento hevosen selässä samalla vaikuttaen siihen. Eihän heppa missään peräänannossa mennyt, mutta oli tosi kivasti kuulolla. Tuollasta fiilistä haluan tästälähin hevoselta. Kevyt suusta ja hyvin pohkeella.
Heippa! Perjantaina olin siis jälleen tunnilla, kuitenkin ensimmäistä kertaa estetunnilla kyseisellä tallilla. Ratsuna minulla oli jo ennestään tuttu tammuli Sintti. Enhän mä sitä mitenkään hirveen hyvin vielä tunne, tai osaa ratsastaa, mutta ainakin tiedän vähän sen metkuista. Varoitan jo nyt, että postaus on melko lyhyt materiaalin ja tehtävien vähäisyydestä johtuen!
tyylikäs könö ja laadukas videocroppi!
Aloitettiin ihan puomityöskentelyllä. Tultiin kolmen laukapuomin linja, jonka jälkeen tehtiin voltti vihreäkeltaisen puomisarjan ympärille oikealla puolella. Tästä jatkettiin vielä toiset kolme laukkapuomia. Puomien jälkeen vaihdettiin laukat, joko suoraan, tai ravin kautta ja tultiin vihreäkeltaiset laukkapuomit, jälleen kerran voltti toisen puomisarjan ympärille vasemmalla ja jatkettiin loput kolme laukkapuomia. Tätä on tosi vaikea selostaa, joten siksi kuva selventämässä.
Seuraavaksi nostettiin puomit pikkuristikoiksi ja tultiin ne kerran/pari. Samalla kaavalla jälleen. Tässä hepalla innostus alko vähän nousta enemmänkin. Olin kyllä ihan hukassa nuissa hypyissä! Tän jälkeen nostettiin muistaakseni suoraan noin 60cm pystyiksi ja tultiin edelleen samalla kaavalla. Tässä mulla tuli tuolle ekalle esteelle ihan mielettömän kivan tuntonen hyppy ja hevonenkin oli oikein kivasti kuulolla. Toisella esteellä taas jäykistyin jotenkin ihan hölmösti ja jalat heitti taakse ja vartalo eteen.
Mun kuvaaja ei vissiin ihan handlannut tuota kuvaamista, joten mulla on näemmä vaan yhdestä hypystä videoo, ja sekin oli tuosta viimeisestä ja kaikista epäonnistuneimmasta. Noh, huomaattepahan ainakin, että eioo ihan tuttua tuo puoliverisellä hyppääminen suokkien ja ponien jälkeen!
En osannut muutenkaan perjantaina istua oikein ollenkaan. Alussa kun laukattiin, tuntui että en osaa istua perse penkissä, mutten myöskään kevyessä istunnassa ja pompinkin vähän miten sattuu. Älkää siis kuolko tuota istuntaa katsellessanne! Oppimassahan tuolla ollaan :)
Olin ilmeisesti jokseenkin väsynyt, sillä pitkästä aikaa oli taas alkaneet koululiikunnat ja mulla oli edelleen mm. jalat ihan jumissa. Tuntui etten saanut hevosta oikein kuulolle ja välillä taas reagoimaan pohkeeseen.
Jotenkin mua jäi kuitenkin harmittaan, kun ei ehditty ottaa oikein kunnolla hyppyjä. Pitääpä varmaan varata yksityistunti esteiden merkissä joku päivä, että ehtis homma alkaa paremmin rullaamaan. Ensiviikolla ei tosiaan ole tuntia jostain syystä, mutta sen jälkeen jatkuu taas normaalisti.
Näin blogin ollessa vielä alkuvaiheilla, ajattelin tehdä istunta-analyysia. Tähän on sitten helppo verrata istuntani kehittyessä, ja muistutella itseään, minkänäköistä se köröttely siellä selässä on ollut.
Olen ollut alusta alkaen melko estepainotteinen ratsastaja. Heti kun taidot vain sallivat ja pääsin hyppäämään ensimmäistä kertaa, toivoinkin vain esteitä. Kävin estevalmennuksissa, olin treeniryhmässä, jossa jokatoinen tunti hypättiin, kävin vuokrahevosellani estetunneilla ja valmennuksissa, katselin youtubesta vinkkejä esteratsastukseen. Olisin aikoinani voinut mennä yli vaikka talosta oikean hevosen kanssa, jos taidot olisivat riittäneet. Nyt kuitenkin, kun ikääkin on karttunut, myös mun itsesuojeluvaisto on vähän herännyt. Asiaan vaikuttaa luultavasti myös se esteratsastuksen rutiinin puute.
Nykyään mulla tarvii oikeasti pystyä luottamaan hevoseen, jolla hyppään. Entisellä vuokrahevosellani hyppäsin ensimmäistä kertaa ikinä 90cm, vaikka hevonen oli nuori ja kokematon. Minä kuitenkin luotin siihen riittävästi. Kesällä esteleirillä hyppäsin suokkiruuna Erpalla tällähetkellä korkeimman ylittämäni esteen, 100cm. Pari kertaa mentiin ohi aluksi, kun mulla alkoikin jännittää, mutta rohkaistuin kun ihanat leirikaverit kannustivat. "Hyvä Hilla kyllä sää pystyt siihen!" Leirin leirikisojen jälkeen en olekaan taas hypännyt kertaakaan.
Tuon estepainotteisuuden takia, en ole oikein koskaan ehtinyt treenata kouluratsastusta tavoitteellisesti. Jossain välissä mulla tuli suuri epätoivo aina koulutunneilla, kun "mikään" ei onnistunut. Moni varmasti muistaakin mut istumassa ponin selässä keskellä kenttää paikallaan, kun muut tekee laukkaharjoituksia ym. Aina oli jokin vikana. Käsi oli kova, jalustin ei pysynyt jalassa tai muuta. Tämäkin epätoivoisuus johtui luultavasti murrosiän tuomasta itsensä vertailuista, sekä liian suurista tavoitteista.
Onhan mulla yhä tänäkin päivänä tapana vertailla itseäni muihin. Esimerkiksi lukemieni blogien paljon minua kauemmin ratsastaneisiin ihmisiin, tai samalla tunnilla kanssani ratsastaviin aikuisiin. Tavasta on kuitenkin tullut jopa hieman positiivinen. Tällainen vertailu kannustaa minua yrittämään vielä kovemmin ja tekemään kaikkeni oppiakseni paremmaksi ratsastajaksi. Odotan nykyään innolla tulevia koulutunteja, ja tarkastelen tunnilta räpsittyjä kuvia sekä videoita kriittisin, mutta positiivisin silmin. Etsin virheitä, joita voin pyrkiä tietoisesti korjaamaan.
Löysin netistä kuvan ideaalisesta ratsastusasennosta, jonka viereen lisäilin sitten kuvia mun ryhdistä aikojen saatossa. Näiden avulla käydään ihan ensiksi läpi mun istuntaa.
Vihreä viiva kuvastaa sitä, miten minun ryhtini muodostuu. Pinkki taas on vertailuviivana, joka menee ns. korvan kohdalta ja missä korvan paikan mukaan pitäis mennä. Jälkeenpäinajateltua olis varmaan ollut fiksumpaa tehdä viiva hartioiden kohdalle, mutta näillä mennään.
Talvi 2012: Kuva oli otettu hieman vinosta, joten korjailin sen perspektiiviä enemmän kohtisuoraa sivultapäin otetuksi. Tästä kuvasta huomaa, kuinka mun istunta on alusta asti ollut tottakai parempi tasaiset askeleet omaavilla hevosilla. Ylävartalo on suhteellisen hyvässä ryhdissä, mutta jalka valahtaa koukkuun ja taakse(ellei tässä satu olemaan kaikenlisäksi vieläpä liian lyhyet jalustimet). Nyrkit ei ole myöskään pystyssä ja katse harhailee alaspäin.
Kevättalvi 2013: Kuvista huomaa mulla olleen järkyttävän tuoli-istunta ongelman. Ensimmäinen kuva on ravista, ja kantapää nousee ihan mielettömän rumasti ylös ja jalka siirtyy eteen.Ylävartalo on kyyryssä ja kyttään ponin niskaa. Ei hyvä! Toinen kuva on laukasta ja tässä ihme kyllä mun kantapää on jopa pysynyt alhaalla. Tässäkin näkee kamalan könön ja vatsalihasten puutteen, josta johtuen nuo jalat nousee tuoli-istuntaan.
Kesä 2013: Hieman etukönöä ja katse on taas jossain ihan väärässä paikassa. Tässä välissä mulla on näemmä ryhti parantunut mukavasti.
Kevät 2015: Kuva on käynnistä, jossa tiettävästi on helppo kasata istunta siistiksi. Istun hieman takakenossa ja silmät kurkkii taas alaspäin, mutta jalka on nätisti rentona. Vanhat tutu varmasti huomaa painonnousun tästä kuvasta.
Alkusyksy 2015: Kuva on epäselvä ja olen ilmeisesti tässä keventämässä. Mulla on tullut kevennykseen etukeno ja Sintillä kun on isot askeleet, niin jalatkin seikkailee aina välillä missä sattuu. Meinasin jättää tämän kuvan muutenkin pois, mutta ajattelin antaa sen olla tuossa. Koulusatula kuitenkin ohjaa istuntaa niin mukavasti oikeaan suuntaan, että halusin näyttää sen.
Esteistunnasta oon ennenkin tehnyt postausta mun silloiseen blogiin, joten ajattelin tähän nyt laittaa samoja kuvia, kun edelleen taitaa samoja virheitä olla.
Tässäpä nämä ongelmat pienemmillä esteillä. Pienillä esteillä eioo tullu treenattua oikeen koskaan, joten virheet eioo kadonneet mihinkään.
Mulla on ollut oikeastaan aina melko hyvä esteistunta. Ihan alussa kun hyppäsin pienemmillä poneilla, niin sukeltelin jonkunverran, mutta ihana ja osaava opettaja alkoikin aina karjaisemaan: "ÄLÄ SUKELLA", jonka vuoksi se onkin oikeastaan jäänyt pois. Kesällä hyppäsin parilla tunnilla melko pienellä ponilla (130cm), enkä ole senkokoisilla hypännyt kuin ihan varhaisina vuosina, joten istunta ei ollut parhaasta päästä, mutta mitenpä se olisi jo oikeastaan vähän liian pienellä ponilla ratsastettaessa.
Ihana Aabra Lowland <3
Järkyttynyt Hilla ja metriä Erpalla.
Suurin ongelma mulla on ollut myöskin esteillä jalat. Tajusin kuitenkin jossain välissä viime vuoden aikana, että esteitä hypättäessä ei mulla ole niin suurta tarvetta vängätä itseäni tiukasti satulaan laukassakaan, vaan voin hellittää siitä ja keskittyä pitämään jalat rentoina, mikä on sujunut oikeastaan hyvin. Enää ei ole jalustimet olleet niin missä sattuu. Ikinä en ole kuitenkaan jalustimien takia jäänyt jälkeen hypystä. Jos olen jälkeen jäänyt, niin ihan omasta askelten laskuvirheestä, tai uuden hevosen hypätessä oudosta paikasta.
Tein teille pikkuisen koosteen mun istunnasta vähäisistä pätkistä, mitä mulla enää jäljellä on. Kun rahat ei enään riittäneet käydä tunneilla, suutahdin niin paljon, että menin poistamaan melkeimpä kaikki videot ja kuvat itsestäni ratsastamassa.
Sitten siirrytäänkin ihan mun kehossa oleviin fyysisiin virheisiin, joita onkin vaikeampi korjata. En tiedä onko tää ollut mulla aina, ja oon huomannut sen vaan vähän myöhässä, vai onko tää kehittynyt mulle ajan saatossa. Mulla on niskassa ns. leskenpatti / emännänkyhmy. Patti kulkee kuulemma suvussa ja näyttäähän se äidilläkin olevan. Vertailun vuoksi otin miekkosen hartioista kuvaa.
Minun hartiat/leskenpatti | Normaalin ihmisen hartiat
Tämän voi aiheuttaa yksipuoliset työskentelyasennot, rasva, ja huono perusryhti. Minulla patti on kova ja luut/nikamat tuntuvat selvästi, joten ainakaan ylimääräinen rasva ei ole syynä. Pattia voi yrittää korjata kiinnittämällä huomiota ryhtiin ja korjaamalla sitä, mikäli tarvetta.
Kaikenkaikkiaan paras keino istunnan korjaamiseksi on hankkia lisää lihaksia. Istunnasta ei voi saada korrektia ilman oikeita keskivartalon lihaksia. Siksipä kannustankin myös teitä muita tekemään ratsastuksen ohella töitä kuntonne eteen. Ilman hyvää peruskuntoa, ei ratsastuksesta tule oikein mitään, mikä onkin jo huomattu.
