keskiviikko 11. marraskuuta 2015

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

#10 Kouluilua Kikillä sekä Laastarilla, ja ulkoasun uudistusta!

Heissan! Jälleen on postausväli hieman venynyt, mutta kyllä tää rytmi tästä vielä palautuu, kunhan opin aikatauluttaan tätä elämää hieman.

30.10. Menin jälleen Kikillä koulua. Tunnin aiheena meillä oli oikeestaan ilman jalustimia ravailu. Alkuun verkattiin hepat hyvin avuille, jonka jälkeen porukka jaettiin kahdelle ympyrälle, joilla sitten aloiteltiin ravaileen ilman jalustimia.


 Alkuun olin ihan hukassa. Kikin askel ravissa on jotenkin tosi mielenkiintoinen istua, varsinkin kun sillä on estepenkki, josta ei kovin tukea saa. Alkuun Kiki myöskin kiihdytteli melkoisesti, mutta tahti rauhottui kun onnistuin keskittymään myöskin taivutteluun samaan aikaan, kun yritin keikkua selässä parhaani mukaan. En oikeestaan osannut istua siellä yhtään vaikka kuinka yritin, mutta tulipahan selväksi, että tasapainoo ja vatsalihaksia pitää tosiaankin treenata enemmän!

Laukka yllätti mut positiivisesti, Aabran laukan jälkeen Kikin laukka oli niiiin tasaisen tuntonen, että istuminen onnistu aivan mielettömän helposti ja sain jopa ratsastaa tammaa eteen laukassa, eikä sillä ollut edes muita sinä päivänä ratsastanut. Musta tuntu, että oisin voinut jäädä sinne laukkaan istumaan loppupäiväksi! Ehdin jo iloita tästä enemmänkin, jonka vuoksi vihdoin innostuin tekemään uutta ulkoasua.


Viime tunnilla 6.11. yllätyin melko suuresti, kun mun ratsuna ei ollutkaan tuttu Kiki, vaan oldenburgtamma Last Dream, "Laastari". Tästä neidistä en oikeastaan ollut kuullut muutakuin, että on haastava ratsastaa ja tästä syystä ei kulje kauheasti tunneilla. Päätin laittaa Laastarin käytävällä, sillä uuteen hevoseen tutustuminen tuntui tälläkertaa turvallisemmalta niin. Olin oikeastaan melko innoissani, vaikka jossain vaiheessa meinasin kehittää melkoista paniikkikohtausta itselleni.

              Mulla ei ollut kuvaajaa tunnilla, joten kuvat laastarista on © Anni Eno!

Kun pääsin tamman selkään, en oiken tiennyt mitä sanoa. Koko hevonen tuntui melkolailla tynnyriltä, kun ei ollutkaan enää yhtä rimpula kuin Kiki. Säädin jalustimet ja lähdin liikkeelle, ja jo siinä vaiheessa ajattelin, että ei herranjumala mikä hevonen! Se ei taipunut ja vääntynyt yhtä herkästi kuin Kiki, mutta kuunteli silti varsinkin kääntäviä pohkeita todella hyvin. Raskasrakenteisempana se oli tosin melko mielenkiintoinen ratsastaa. En oikein saanut sitä kunnolla rennoksi taivuteltua käynnissä, kun jo piti alkaa ravailemaan.

Heti ensimmäisen kerran, kun tamma otti raviaskeleen, luulin kuolevani vielä jossain vaiheessa tuntia. Ei vitsi mikä liike! Laastarissa on kyllä liikettä ja voimaa melko hiton paljon tuonkokoiseksi hevoseksi, ainakin siihen verrattuna mihin oon tottunut. Meinasin jo panikoida siellä selässä, kunnes opettaja onneksi tokaisi, että tule vaikka ympyrälle ja muista keventää lantiolla eteen ja hartiat taakse. Oon siis melkoisessa etukenossa aina keventäessä, ja pitäis saada nyt kroppa oikeeseen asentoon, jotta saan keskivartalon lihakset oikein käytettyä. Aina, kun muistin ja jaksoin tällä mun sohvaperunan kunnolla käyttää niitä lihaksia ja olla oikeassa asennossa, heppa kulki ihan mielettömän kivasti ja toooosi tosi hitaasti, kun hitaammaksi mulla oli tarkoitus tahtia saadakin.

En ole kuvassa! :)

Tunnin aiheena oli siirtymiset, ja tehtiin jälleen aika simppeliä tehtävää. Ravattiin uraa pitkin, pitkien sivujen puoleenväliin neljä askelta käyntiä ja lyhyille sivuille voltit, joiden puolessavälissä myöskin neljä askelta käyntiä. Mulla tää oikeestaan suju pari kierrosta, kunnes aloin taas mennä käppyrälle, jolloin hevonen alko kiihdyttelemään ja sovellettiin tehtävää niin, että tehtiin siirtyminen käyntiin aina, kun hevonen alkaa tuntua liian reippaalta. Kunto meinasi tosiaankin loppua, ja isojen askelten takia pompahtelin siirtymisissä melko hirveän näköisesti. (Selvennykseksi siis, että kevensin ravia muuten, mutta siirtymisissä istuin alas!)

Kun oltiin jonkinaikaa hiottu ja viilattu siirtymisiä, niin olikin laukan vuoro. Minä sain olla ensimmäinen laukkaaja, ja pääsin laukkaamaan vieläpä yksin! Otettiin toisessa päädyssä isolla ympyrällä jälleen laukkaa, ja oon ilmeisesti päässyt mun laukkakammosta eroon, niin hyvin sain keskityttyä pelkästään apujen selkeyteen nostossa. Laukka tällä hevosella oli myöskin melko vahva ja ponteva, mutta silti osasin jopa istua siellä! Kyllä vaihtelu tekee näemmä terää, kiitos Aabran kamalan laukan, osasin nyt pitää jalat rentoina jalustimilla ja silti istua tiukasti satulassa. Laukan jälkeen pääsin kävelemään toiseen päätyyn, ja yritinkin herkistellä Laastaria vähän pienemmille avuille (toisinsanoen kävelin puolipitkin ohjin ja "kutittelin" aina asettaakseni hevosta), ja kaikkien laukattua otettiin vielä kevyessä ravissa loppuverkat ja vielä kunnon kävelyt päälle. Ja ai että oon nyt kyllä sen tuntonen, että töitä on tehty!

Tässä teille hieman videota Laastarin liikkeestä. Tämäkin on Annin käsialaa ja videolla esiintyy hänen ystävänsä, jonka passihevonen Laastari oli. Elikkä kaikki kunnia siis videosta Annille, jonka kanava muuten löytyy tästä.



 Voisin todellakin mennä tällä uudelleen, ja opettajamme kysyikin, haluaisinko. Oi kuinka odotankaan pääsenkö tämän selkään uudelleenkin. Töitä saa tehdä, mutta kova työ palkitaan aina! Kiitokset vielä Annille kuvien "lainasta". Odotellaas nyt sitten ensiviikkoon, että millaisella ratsulla menenkään :)