#17 "Olisinpa sadepisara, joka poskellesi tipahtaa..."

"...Olisinpa yö, joka syliinsä sinut ottaa. Olisinpa peitto, joka yöllä sinua lämmittää."
                                                                                                                           -unknown

Toissa perjantaina lähdin tunnille hieman epäröivin fiiliksin, tiesin aiheena olevan istunta ja ratsuna mulla oli jälleen Laastari. Kävellessä jo aloiteltiin taivuttelemaan hevosia ja harjoiteltiin jo hyvää istuntaa, Laastari tuntui oikein kivalta, oikeastaan paljon paremmalta kuin ennen ja alettiinkin pian ravailemaan. Aluksi tamma lähti hyvin liikkeelle, mutta pysähtyi yhtäkkiä eikä olisi enää halunnut liikkua eteenpäin. Otin vielä yhden pätkän ihan vaan näyttääkseni opettajalle ja todettiin et se on hieman ep. ja lähdin viemään hepan talliin ja varustamaan toista ratsua itselleni, tässä tapauksessa ponikokoista eestinheppa Agaria, tutummin Aapoa.

Aapo on tunnetusti hidas ja välillä jopa kuuro pohkeelle, sillä ponilla ratsastaa  usein aloittelijat sen ollessa luottoponi ja opiston ohjuriopiskelijat ovat sanoneet sen olevan välillä kuuro jopa kannukselle esimerkiksi kääntävänä apuna. Aapo oli tässä tapauksessa ollut juuri äsken tunnilla ja olikin verkannut valmiiksi, joten heti kun pääsin selkään aloitin muiden mukana ympyrällä ilman jalustimia ravailun. Oma istunta oli tooodella hukassa, vaihtuihan alle just ainakin puolella pienempi ratsu ja ainakin kaksinverroin hitaampi. 

Poni liikkui alusta asti oikeastaan suht. hyvin eteen, välillä piti hieman raipalla muistutella ja varsinkin tällöin oma istunta levisi kokonaan; kädet nousi ja työntyi eteen, jalat heilui kun vieteri ja olkapäät lens eteen. Kaaduin toisinsanoen nokalleni siellä selässä. Tästä sit alko pikkuhiljaa meno hiema paraneen ja tajusin hetkittäin pitää ne kädet alhaalla ja pitää sen ohjan kädessä. Pitkiin aikoihin eioo ollut tollasta ongelmaa, että ohja valuis kädestä, mutta ilmeisesti kun on edestä hieman jäykkä poni ja takaa hidas, niin mulla tulee esiin tällanen ongelma. Hetkittäin ponikin sitten myötäili ja kun uskalsin vaan ottaa sen taivutuksen vähän paremmin niin tuntu välillä ihan mukavaltakin ratsastaa! 

Laukkaa varten otettiin jalustimet jalkaan, mutta mulla oli ilmeisesti hieman liian pitkät jalustimet, kun heti ekasta nostosta lähtien tuntu et jos venytän jalan kunnolla jalustimeen niin en pysy millään oikeassa asennossa laukassa. Toiseen suuntaan laukka meni ihan hyvin, toiseen suuntaan meillä piti keskittyä ulospäin taivuttamiseen kun oltiin molemmat ilmeisesti niin vinoja sisäänpäin. Tää tuntu tooosi siistiltä, en muista koskaan tehneeni vastaavaa ihan ympyrällä! Tässä tuli sellanen fiilis et oikeesti ratsastan sitä ponia laukassa kunnolla ja vaikutan siihen just niinkun opettaja vaatii. Vitsi että tuli kiva olo vaikka todennäkösesti ite istuin vähän miten sattuu, mut toimipahan poni ainaki niiinku piti!

Hitaat ponit taikka hepat eioo koskaan ollu mun mieleeni, yhtä poikkeusta, Prinssiä, lukuunottamatta. Toisaalta varmasti tekee hyvää välillä mennä tällasilla "eteenpäinpotkittavilla" malleilla ja enskerralla osaa sitte arvostaa sitä hevosen omaa eteenpäinpyrkimystä! En todennäkösesti tuu menemäänkään Aapolla pitkään aikaan. Laastariin oon yhtäkkiä tykästynyt toissaviikkoa edeltävän viikon hyppytunnin jälkeen tosi paljon, ja toivottavasti saan jatkaa sillä treenausta! Nappulat löyty jotenki paremmin sillon toissaviikkosella estetunnilla ja vaikka kunto meinas loppua ni jäi todella hyvä fiilis senki tunnin jälkeen. Ilmeisesti oon taas oppinu olemaan arvostelematta itteeni liikaa.