#3 Istunnan analysointia

Näin blogin ollessa vielä alkuvaiheilla, ajattelin tehdä istunta-analyysia. Tähän on sitten helppo verrata istuntani kehittyessä, ja muistutella itseään, minkänäköistä se köröttely siellä selässä on ollut.

Olen ollut alusta alkaen melko estepainotteinen ratsastaja. Heti kun taidot vain sallivat ja pääsin hyppäämään ensimmäistä kertaa, toivoinkin vain esteitä. Kävin estevalmennuksissa, olin treeniryhmässä, jossa jokatoinen tunti hypättiin, kävin vuokrahevosellani estetunneilla ja valmennuksissa, katselin youtubesta vinkkejä esteratsastukseen. Olisin aikoinani voinut mennä yli vaikka talosta oikean hevosen kanssa, jos taidot olisivat riittäneet. Nyt kuitenkin, kun ikääkin on karttunut, myös mun itsesuojeluvaisto on vähän herännyt. Asiaan vaikuttaa luultavasti myös se esteratsastuksen rutiinin puute.

Nykyään mulla tarvii oikeasti pystyä luottamaan hevoseen, jolla hyppään. Entisellä vuokrahevosellani hyppäsin ensimmäistä kertaa ikinä 90cm, vaikka hevonen oli nuori ja kokematon. Minä kuitenkin luotin siihen riittävästi. Kesällä esteleirillä hyppäsin suokkiruuna Erpalla tällähetkellä korkeimman ylittämäni esteen, 100cm. Pari kertaa mentiin ohi aluksi, kun mulla alkoikin jännittää, mutta rohkaistuin kun ihanat leirikaverit kannustivat. "Hyvä Hilla kyllä sää pystyt siihen!"  Leirin leirikisojen jälkeen en olekaan taas hypännyt kertaakaan.

Tuon estepainotteisuuden takia, en ole oikein koskaan ehtinyt treenata kouluratsastusta tavoitteellisesti. Jossain välissä mulla tuli suuri epätoivo aina koulutunneilla, kun "mikään" ei onnistunut. Moni varmasti muistaakin mut istumassa ponin selässä keskellä kenttää paikallaan, kun muut tekee laukkaharjoituksia ym. Aina oli jokin vikana. Käsi oli kova, jalustin ei pysynyt jalassa tai muuta. Tämäkin epätoivoisuus johtui luultavasti murrosiän tuomasta itsensä vertailuista, sekä liian suurista tavoitteista.

Onhan mulla yhä tänäkin päivänä tapana vertailla itseäni muihin. Esimerkiksi lukemieni blogien paljon minua kauemmin ratsastaneisiin ihmisiin, tai samalla tunnilla kanssani ratsastaviin aikuisiin. Tavasta on kuitenkin tullut jopa hieman positiivinen. Tällainen vertailu kannustaa minua yrittämään vielä kovemmin ja tekemään kaikkeni oppiakseni paremmaksi ratsastajaksi. Odotan nykyään innolla tulevia koulutunteja, ja tarkastelen tunnilta räpsittyjä kuvia sekä videoita kriittisin, mutta positiivisin silmin. Etsin virheitä, joita voin pyrkiä tietoisesti korjaamaan.

Löysin netistä kuvan ideaalisesta ratsastusasennosta, jonka viereen lisäilin sitten kuvia mun ryhdistä aikojen saatossa. Näiden avulla käydään ihan ensiksi läpi mun istuntaa.

Vihreä viiva kuvastaa sitä, miten minun ryhtini muodostuu. Pinkki taas on vertailuviivana, joka menee ns. korvan kohdalta ja missä korvan paikan mukaan pitäis mennä. Jälkeenpäinajateltua olis varmaan ollut fiksumpaa tehdä viiva hartioiden kohdalle, mutta näillä mennään.

Talvi 2012: Kuva oli otettu hieman vinosta, joten korjailin sen perspektiiviä enemmän kohtisuoraa sivultapäin otetuksi. Tästä kuvasta huomaa, kuinka mun istunta on alusta asti ollut tottakai parempi tasaiset askeleet omaavilla hevosilla. Ylävartalo on suhteellisen hyvässä ryhdissä, mutta jalka valahtaa koukkuun ja taakse (ellei tässä satu olemaan kaikenlisäksi vieläpä liian lyhyet jalustimet). Nyrkit ei ole myöskään pystyssä ja katse harhailee alaspäin.

Kevättalvi 2013: Kuvista huomaa mulla olleen järkyttävän tuoli-istunta ongelman. Ensimmäinen kuva on ravista, ja kantapää nousee ihan mielettömän rumasti ylös ja jalka siirtyy eteen. Ylävartalo on kyyryssä ja kyttään ponin niskaa. Ei hyvä! Toinen kuva on laukasta ja tässä ihme kyllä mun kantapää on jopa pysynyt alhaalla. Tässäkin näkee kamalan könön ja vatsalihasten puutteen, josta johtuen nuo jalat nousee tuoli-istuntaan.

Kesä 2013: Hieman etukönöä ja katse on taas jossain ihan väärässä paikassa. Tässä välissä mulla on näemmä ryhti parantunut mukavasti.

Kevät 2015: Kuva on käynnistä, jossa tiettävästi on helppo kasata istunta siistiksi. Istun hieman takakenossa ja silmät kurkkii taas alaspäin, mutta jalka on nätisti rentona. Vanhat tutu varmasti huomaa painonnousun  tästä kuvasta.

Alkusyksy 2015: Kuva on epäselvä ja olen ilmeisesti tässä keventämässä. Mulla on tullut kevennykseen etukeno ja Sintillä kun on isot askeleet, niin jalatkin seikkailee aina välillä missä sattuu. Meinasin jättää tämän kuvan muutenkin pois, mutta ajattelin antaa sen olla tuossa. Koulusatula kuitenkin ohjaa istuntaa niin mukavasti oikeaan suuntaan, että halusin näyttää sen.

Esteistunnasta oon ennenkin tehnyt postausta mun silloiseen blogiin, joten ajattelin tähän nyt laittaa samoja kuvia, kun edelleen taitaa samoja virheitä olla.

Tässäpä nämä ongelmat pienemmillä esteillä. Pienillä esteillä eioo tullu treenattua oikeen koskaan, joten virheet eioo kadonneet mihinkään.

 Mulla on ollut oikeastaan aina melko hyvä esteistunta. Ihan alussa kun hyppäsin pienemmillä poneilla, niin sukeltelin jonkunverran, mutta ihana ja osaava opettaja alkoikin aina karjaisemaan: "ÄLÄ SUKELLA", jonka vuoksi se onkin oikeastaan jäänyt pois. Kesällä hyppäsin parilla tunnilla melko pienellä ponilla (130cm), enkä ole senkokoisilla hypännyt kuin ihan varhaisina vuosina, joten istunta ei ollut parhaasta päästä, mutta mitenpä se olisi jo oikeastaan vähän liian pienellä ponilla ratsastettaessa.

Ihana Aabra Lowland <3

Järkyttynyt Hilla ja metriä Erpalla.

Suurin ongelma mulla on ollut myöskin esteillä jalat. Tajusin kuitenkin jossain välissä viime vuoden aikana, että esteitä hypättäessä ei mulla ole niin suurta tarvetta vängätä itseäni tiukasti satulaan laukassakaan, vaan voin hellittää siitä ja keskittyä pitämään jalat rentoina, mikä on sujunut oikeastaan hyvin. Enää ei ole jalustimet olleet niin missä sattuu. Ikinä en ole kuitenkaan jalustimien takia jäänyt jälkeen hypystä. Jos olen jälkeen jäänyt, niin ihan omasta askelten laskuvirheestä, tai uuden hevosen hypätessä oudosta paikasta.

Tein teille pikkuisen koosteen mun istunnasta vähäisistä pätkistä, mitä mulla enää jäljellä on. Kun rahat ei enään riittäneet käydä tunneilla, suutahdin niin paljon, että menin poistamaan melkeimpä kaikki videot ja kuvat itsestäni ratsastamassa.

Sitten siirrytäänkin ihan mun kehossa oleviin fyysisiin virheisiin, joita onkin vaikeampi korjata. En tiedä onko tää ollut mulla aina, ja oon huomannut sen vaan vähän myöhässä, vai onko tää kehittynyt mulle ajan saatossa. Mulla on niskassa ns. leskenpatti / emännänkyhmy. Patti kulkee kuulemma suvussa ja näyttäähän se äidilläkin olevan. Vertailun vuoksi otin miekkosen hartioista kuvaa.

                   Minun hartiat/leskenpatti               |                   Normaalin ihmisen hartiat

Tämän voi aiheuttaa yksipuoliset työskentelyasennot, rasva, ja huono perusryhti. Minulla patti on kova ja luut/nikamat tuntuvat selvästi, joten ainakaan ylimääräinen rasva ei ole syynä. Pattia voi yrittää korjata kiinnittämällä huomiota ryhtiin ja korjaamalla sitä, mikäli tarvetta.

Kaikenkaikkiaan paras keino istunnan korjaamiseksi on hankkia lisää lihaksia.  Istunnasta ei voi saada korrektia ilman oikeita keskivartalon lihaksia. Siksipä kannustankin myös teitä muita tekemään ratsastuksen ohella töitä kuntonne eteen. Ilman hyvää peruskuntoa, ei ratsastuksesta tule oikein mitään, mikä onkin jo huomattu.

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun asti! :)